ELOKUVITELLAAN!
KASSILA-NÄYTTELYSTÄ AVAUTUI KASVATUSPROJEKTI
Lapset ja nuoret saavat oman elokuvakasvatusprojektin Elokuvitellaan!, jonka pohjana on Keuruun museon Matti Kassila – ohjaaja omalla maallaan -näyttely. Museovirasto myönsi Keuruun museolle innovatiivista hankerahoitusta.
Elokuvitellaan! on lapsille ja nuorille tarkoitettu museo- ja elokuvakasvatushanke, joka sisältää näyttelykäynnin lisäksi työpajoja.
Työpajoissa pohditaan mm. elokuvan keinoja, medianlukutaitoja ja suomalaisen kulttuurin muutosta elokuvan kautta. Työpajoja toteutetaan näyttelyn aikana museolla ja mahdollisuuksien mukaan Elokuvitellaan! jalkautuu kouluille.
Näyttelykäynnit ja työpajat ovat kouluille ja päiväkodeille ilmaisia.
Projektissa on tuotettu myös elokuvakasvatuksellista oppimateriaalia. Tehtävät liittyvät kuvataiteen, äidinkielen, historian sekä liikunnan oppiaineiden tavoitteisiin. Tehtäviä toteutetaan työpajoissa, ja niitä löytyy myös näiltä sivuilta.
Opettajat ja muut asiasta kiinnostuneet voivat tulostaa tehtäviä tarpeidensa mukaan.
Elokuvakasvatuksella pyritään muun muassa
• auttamaan lasta ja nuorta näkemään ja ymmärtämään näkemäänsä
• antamaan lapselle ja nuorelle kokemuksia
• opastamaan lasta ja nuorta ilmaisemaan oma-aloitteisesti tunteitaan ja ajatuksiaan elokuvakokemukseen liittyen
• tukemaan lapsen ja nuoren oman maailmankuvan ja minäkuvan jäsentymistä ja ymmärtämistä
• rohkaisemaan lasta ja nuorta omaan luovuuteen ja itse tekemiseen
ELOKUVAKASVATUSTEHTÄVÄT:
Historia, kuvataide, liikunta, äidinkieli
Historia, kuvataide, äidinkieli
PÄIVÄKOTI
Elokuvakasvatusta päiväkoteihin
Lapset ovat leikkiviä, tutkivia, kokeilevia ja vahvasti tuntevia, jotka kohtaavat päivittäin uusia asioita ja kokemuksia. Päiväkoti-ikäisille uuden oppiminen alkaa yleiseltä tasolta kohti erityistä – näin myös elokuvakasvatuksessa. Elokuvakasvatuksella pyritään muun muassa
* auttamaan lasta näkemään ja ymmärtämään näkemäänsä
* antamaan lapselle kokemuksia
* opastamaan lasta ilmaisemaan oma-aloitteisesti tunteitaan ja ajatuksiaan elokuvakokemuksiin liittyen
* tukemaan lapsen oman maailmankuvan ja minäkuvan jäsentymistä ja ymmärtämistä
ELOKUVA & TUNTEET
Tunteet ovat tarinan ja draaman ydin, näin myös elokuvassa. Yksi ihmiseksi kasvamisen tärkeistä kehitystehtävistä on tunteiden – sekä positiivisten että negatiivisten – kokeminen ja niiden hallinnan opettelu.
Pienillä lapsilla pelottavat tai ahdistavat mediakokemukset voivat siirtyä painajaisiin ja jäädä omiin ajatuksiin pitkiksi ajoiksi. Toisaalta, elokuvien iloiset tapahtumat ja hauskat hahmot naurattavat kerta toisensa jälkeen ja inspiroivat leikkiä. Monipuolinen kokemuksellisuus on tärkeää elokuvien katsomisessa ja osana oppimista ja kasvua.
1. MÖRÖT KURIIN!
Elokuvien pelottavat tapahtumat ja hahmot on mahdollista kukistaa yhteisvoimin. Askarrellaan yhdessä työkalupakki pelottavia asioita vastaan.
Jokainen lapsi saa miettiä ja suunnitella työkalun tai muun esineen, jolla möröt voidaan voittaa ja estää pelkojen saapumista. Se voi olla esimerkiksi suojeleva kypärä tai auttava laastari, turvaa tuova nallekarhu tai ihmeitä tekevä taikasauva. Askarrellaan esineet esimerkiksi pahville piirtämällä, kierrätysmateriaaleja käyttäen tai muulla tekniikalla, ja säilötään niitä varten tehtyyn työkalupakkiin. Asetetaan pakki paikkaan, josta jokainen voi tarvittaessa hakea tukea elokuvien pelkoja vastaan.
Tarvikkeet:
* askartelutarvikkeita (paperia, kyniä, liimaa yms.)
* pahvilaatikko
2. TUNNETILAPIIRI
Istutaan lattialle piiriin ja jutellaan elokuvien herättämistä tunteista. Onko joku elokuva saanut sinut surulliseksi? Milloin sinua nauratti? Oletko nähnyt pelottavia asioita elokuvassa?
Mietitään yhdessä jotain tunnetta – esimerkiksi ilo – ja tehdään siihen liittyviä ilmeitä: hymyillään, nauretaan, nauratetaan toisia. Piirissä on mahdollisuus tarkkailla muiden ilmeitä ja inspiroitua niistä. Lapset saavat itse keksiä erilaisia tunteita, joita esitetään.
3.VÄRIT TUNTEIDEN TULKKINA
Mietitään ja jutellaan yhdessä, millaisia elokuvamuistoja lapsilla on: mikä elokuva on pelottanut, mikä on ollut hauska ja saanut nauramaan, mikä vastaavasti surulliseksi. Aikuinen luettelee erilaisia tunteita, ja lapset kertovat niistä. Aikuinen voi piirtää taululle tai paperille tunteita ilmentäviä naamoja, ja kehottaa lapsia samaan. Sitten mietitään jokaiselle tunteelle väriä: usein keltainen on ilon väri, musta tai punainen pelon ja surun. Lapset saavat värittää kuvat valitsemallaan värillä – mikä heille tulee mieleen esiin nostetuista tunteista.
Voidaan myös yleisesti jutella lapsen lempiväreistä: Miksi juuri se väri on suosikkisi? Mitä se tuo mieleesi? Mitä tunteita lempiväri herättää? Voidaan myös kuvitella, miltä joku elokuva näyttäisi, jos siinä ei olisi kuin jotain tiettyä väriä – kokonaan vihreä elokuva, hassua!
Tarvikkeet:
* Paperia
* Värikyniä
4. TUNNEKUVAGALLERIA
Elokuvat ja niiden tapahtumat herättävät erilaisia tunteita. Nyt harjoitellaan ja kokeillaan, miltä erilaiset tunteet näyttävät kasvoilla ja miten paljon voidaan ilmaista pelkästään erilaisilla ilmeillä.
Jakaudutaan pareittain ja näytetään vuorotellen toiselle erilaisia tunteita kasvonilmeiden avulla: millainen on oikein iloinen ilme, entäs hurjan vihainen tai pelästynyt ilme?
Hetken harjoittelun jälkeen otetaan lapsista tunnekuvia. Kuvaan rajataan ainoastaan kasvot, joilla ilmennetään tunteita. Kuvat tulostetaan tai teetetään ja laitetaan esille hauskaksi kuvagalleriaksi. Kasvokuvien yhteyteen voidaan myös liittää kuvia elokuvien hahmoista ja heidän hurjista, hassuista, surullisista, iloisista, pelästyneistä ilmeistään.
Tarvikkeet:
* Digikamera
* (tietokone ja tulostin)
ELOKUVIEN HAHMOT
Elokuvissa seikkailee erilaisia henkilöitä: sankareita, roistoja, eläinhahmoja, lapsia. Ne voivat olla rohkeita, arkoja, hassuja, pelottavia. Liikkuvan kuvan ja äänen yhdistämä elokuva luo vahvan todellisuusvaikutelman, ja lapsi saattaa eläytyä hahmoihin vahvastikin: jos tuo pystyy tekemään noin, niin pystyn minäkin! Varsinkin näytelmäelokuvassa seikkailevat hahmot tuntuvat kovin todellisilta.
Elokuvalla voidaan opettaa suvaitsevaisuutta ja toisten kunnioitusta. Erilaisia hahmoja tarkastelemalla voidaan löytää hyvyyttä, toisaalta ”pahisten” tekemien koiruuksien tutkiskelu opettaa oikeasta ja väärästä – mitä ei saa muita kohtaan tehdä.
1.KUKA MINÄ OLEN?
Näytetään kuvia erilaisista elokuvahahmoista, jotka eivät välttämättä ole lapsille tuttuja. Tutkitaan kuvaa ja hahmoa:
- Millainen tämä hahmo voisi olla?
- Mitä hän tekisi työkseen?
- Mitä hän voisi harrastaa?
- Mistä hän pitää? Mistä hän ei pidä?
- Miksi hänellä on kuvan ilme?
- Mitä hän miettii? jne.
Tarvikkeet:
* Kuvia elokuvahahmoista
2.MINÄ SEIKKAILIJA!
Lapset piirtävät itsensä johonkin elokuvaympäristöön ja -tapahtumaan, esimerkiksi linnaan vartioimaan tornia, viidakkoon kiipeilemään apinoiden kanssa, veden alle sukeltelemaan kalojen ja merenneitojen kanssa … Elokuvassahan mikä vain on mahdollista! He voivat myös miettiä omaa lempielokuvaansa ja piirtää itsensä osaksi sen tapahtumia ja maisemia.
Tarvikkeet:
* Paperia
* kyniä
* muita askartelutarvikkeita
3. HYVIKSET JA PAHIKSET
Pohditaan yhdessä, miltä näyttävät elokuvien sankarit ja hyvät hahmot, miltä puolestaan pahikset ja roistot. Kokeillaan hyvien ja pahojen ilmeitä, eleitä, liikkumista, ääntä. Nyt saa liioitella ja liikkua ja tehdä ääntä oikein ”isosti”!
Tämän toiminnallisen tekemisen jälkeen jutellaan, miltä tuntui olla hetken paha tai hyvä elokuvahahmo. Lopuksi jokainen sanoo, miksi on kiva olla ihan oma itsensä.
4. ROOLIPARIT
Leikinjohtaja jakaa leikkijöille paperilapuilla rooleja siten, että aina kahdella leikkijällä on sama rooli. Leikkijät eivät saa paljastaa toisilleen hahmojaan.
Kun leikki alkaa, kaikki alkavat liikkua oman hahmonsa mukaisesti. Puhua ei saa, äännellä kylläkin, jos niin sovitaan. Samalla kun esittää omaa rooliaan on leikkijän etsittävä toisten joukosta se, joka esittää samaa roolia kuin hän itse.
Toisensa löytäneet parit ilmoittavat johtajalle, joka varmistaa, että oikeat roolit ovat löytäneet toisensa. Rooleina voivat olla ammatit, eläimet, jonkin sadun henkilöt jne.
ELOKUVASSA TAPAHTUU
Elokuva on täynnä mahdollisuuksia, sillä siinä yhdistyvät kuva, ääni ja liike. Elokuvassa voi tapahtua mitä vain! Liikkuva kuva saa aikaan vahvan todellisuusvaikutelman, ja katselukokemuksen aikana unohtuu helposti, että tarina koetaan ”vain” tv-ruudulta tai valkokankaalta eikä fyysisesti olemalla osana sen tapahtumia. Tunnelmaa luova musiikki syventää entisestään elokuvaan uppoutumista.
1.HASSU KUVA
Elokuva on täynnä tapahtumia, mutta pysäytetystäkin kuvasta voi löytää paljon toimintaa. Lasten kanssa voidaan tarkastella jostain elokuvasta poimittua, mielenkiintoista kuvaa ja keskustella siitä, mitä kuvassa näkyy:
- mitä hahmoja kuvassa näkyy?
- mitä kuvassa tapahtuu?
- tapahtuuko kuvan taustalla jotain?
- mitä on voinut tapahtua aikaisemmin?
- mitä voisi tapahtua seuraavaksi?
- missä ympäristössä kuva on otettu?
- mitä esineitä kuvassa on?
- jne.
Tarvikkeet:
* Kuvia elokuvista
2. KEKSITÄÄN YHDESSÄ TARINA
Elokuvalla on aina tarina, ja sitä varten laaditaan käsikirjoitus. Ryhmän kanssa tehdään nyt oma tarina saduttamalla.
Sadutustuokiossa istutaan lattialle ja aikuisella on kynä ja paperia. Hän kertoo lapsille:
”Kerro satu (kertomus tai tarina), juuri sellaisen kuin haluat. Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot. Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle, ja voit korjata sitä, mikäli haluat."
Aikuinen voi aloittaa ensimmäisillä sanoilla, ja sitten jatkaa ensimmäinen ”lapsikäsikirjoittaja”. Koska tämä tapahtuu ryhmässä, kertoo jokainen vuorollaan tarinaa eteenpäin. Kun tarina on saanut päätöksen, aikuinen lukee tarinan ryhmälle.
Seuraavaksi lapset saavat kuvitella ja piirtää, miltä heidän yhteisen käsikirjoituksensa hahmot ja maisemat näyttäisivät. Valmis teksti ja piirrokset laitetaan esille kaikkien ihailtaviksi.
Tarvikkeet:
* Kyniä
* paperia
* muita askarteluvälineitä
3. KUVA KERTOO MONTA TARINAA
Jaetaan lapsille pareittain isokokoinen, tulostettu kuva jostain elokuvasta. Kuva olisi mielellään sellainen, jossa on paljon yksityiskohtia ja jossa tapahtuu paljon.
Lapset saavat ensin tarkastella kuvaa rauhassa. Sitten heille jaetaan pienet kehykset (esim. pahvista askarrellut filmin kehykset), joilla etsitään kuvasta mielenkiintoinen yksityiskohta. Näin lapset oppivat huomaamaan kuvan yksityiskohtia (tavaroita, lavasteita) ja tapahtumia uusin silmin: kuinka paljon kuvassa – oli se sitten liikkuva tai pysäytetty - tapahtuukaan!
Tarvikkeet:
* Kuvia elokuvien kohtauksista
* ”kehykset” rajaamista varten
4. ÄÄNI & LIIKE
Mennään seisomaan piiriin. Jokainen esittää vuorollaan jonkun valitsemansa eläimen ääntä. Aikuinen painottaa, että nyt ei saa lainkaan liikkua, ainoastaan pitää ääntä.
Kun jokainen on esittänyt vuorollaan oman äänensä, äännellään hetki kaikki samaan aikaan kuorossa. Tämän jälkeen lapset liikkuvat ympäri tilaa eläimelleen ominaisella tavalla, mutta nyt ei saakaan päästää ääntä.
Hetken äänettömästi liikuttuaan lapset taas pysäytetään. Nyt heille annetaan lupa SEKÄ liikkua ETTÄ äännellä eläimenä.
Näin lapset havaitsevat, kuinka tehokasta äänen ja liikkeen yhdistäminen on: eläimet tunnistetaan nyt huomattavasti helpommin ja ääntely ja liikkuminen saavat toisistaan ”potkua”.
KAMERA: KÄY!
Itse tekemällä ja kokeilemalla lapset oppivat tehokkaasti elokuvan kerronnasta ja teosta. Jos päiväkodilla vain on mahdollisuus käyttää videokameraa, ei sen käyttöä kannata arastella. Kameralla voidaan kertoa tarinoita ja ilmaista ja tutkia itseään – tukea lapsen kasvua. Lapset ovat innokkaita tekniikan käyttäjiä, ja hyvin suunnitellusta ja järjestetystä kuvaustuokiosta jää mukavat muistot ja lapsi rikastuttaa kokemusvarastoaan monin tavoin.
Siis: Ei muuta kuin kuvaamaan!
1. SIMSALABIM!
Kameralla voidaan tehdä temppuja, joita oikeasti ei voi. Taikatemput ovat hauskoja ja helppoja toteuttaa lasten kanssa.
Kuvataan taikomistilanne (mielellään jalustalta), jossa joku lapsista heiluttelee taikasauvaa tai vain käsiään jonkun esineen tai vaikka kaverin ympärillä. Lapsi sanoo mieleisensä taikasanat ja jähmettyy paikalleen. Kuvaaja lopettaa kuvaamisen, ja pois taiottava esine poistetaan paikaltaan. Kuvaaja painaa jälleen kameran nauhoitusnappia, ja taikuri jatkaa samasta asennosta mihin on jäänyt. Hän voi hämmästellä tai esitellä ylpeänä lopputulostaan: taikatemppu onnistui ja esine katosi!
Tästä voidaan tehdä niin näyttävä kuin mielikuvitusta ja aikaa riittää: taikurille oikeat vaatteet, hieno taikasauva, taustalle jännittävää musiikkia ja hurraava yleisö…
Tarvikkeet:
* (digi)videokamera
* (kameran jalusta)
* televisio tai tietokone josta valmis taikatemppu voidaan katsoa
2. MAAILMA VINKSALLAAN
Jännittäviä tilanteita voidaan luoda turvallisissa olosuhteissa, kameran avulla ”huijaamalla”.
Vinksalleen kääntynyt maailma syntyy, kun kamera käännetään vinoon. Näin lattiasta tulee seinä ja seinästä lattia: Saadaan kuvattua illuusio, että maassa ryömivät lapset kiipeävät seinää pitkin kuin hämähäkkimiehet, tai vaihtoehtoisesti kierivät jyrkkää rinnettä alas pyöriessään lattialla.
Kääntämällä kameraa 180 astetta voidaan kuvata tilanne, jossa lapset ovat liimautuneina kattoon, kun todellisuudessa he makaavat turvallisesti lattialla.
Tarvikkeet:
* (digi)videokamera
* televisio tai tietokone valmiin teoksen katselua varten
3. MAAGINEN LAATIKKO
Kamera kuvaa jalustalle asetettuna isohkoa pahvilaatikkoa. Lapsi nro. 1 ryömii laatikon alle. Tässä vaiheessa kuvaus keskeytetään, lapsi nro. 1 tulee pois laatikosta. Sitten kuvataan taas, ja lapsi nro. 2 ryömii laatikkoon. Lapsi nro. 1 voi huudella kameran takaa: ”Tule vaan, kyllä tänne mahtuu!” Kuvaus keskeytetään jälleen, ja lapsi nro. 2 poistuu laatikosta. Sitten taas jatketaan, ja kolmas lapsi ryömii myös laatikkoon.
Tätä voidaan jatkaa vaikka koko ryhmän verran: katsoja luulee, että koko päiväkotiporukka on tuon laatikon sisällä! Lopussa voidaan kuvata, kuinka aikuinen nostaa laatikon maasta, lapset ”sisässään”.
Laatikon paikka kannattaa merkata lattiaan, jotta sen oikea paikka tiedetään kuvausta aina jatkettaessa.
Tarvikkeet:
* (digi)videokamera
* pahvilaatikko tai vastaava
* televisio tai tietokone valmiin teoksen katselua varten
4. SADUSTA ELOKUVA
Valitaan sellainen satukirja, jossa on suuret, selkeät kuvat ja suhteellisen vähän tekstiä – nyt siis kuvataan suoraan kirjan kuvia. Voidaan kuvata kaikki kuvat tai valita vain joitain kuvia. Taustalle voidaan myös valita musiikkia, ja keksiä itse henkilöiden vuorosanat ja selostus. Ei haittaa, vaikka ei osaa lukea – parhaat tarinat syntyvät yllättäen, omassa päässä.
Sadusta voidaan kuvata kaksi eri versiota, esimerkiksi iloinen ja pelottava. Erilaisia tunnelmia voidaan luoda juuri musiikkia, äänitehosteita ja valaistusta käyttäen, tai henkilöhahmojen ääniä ja vuorosanoja vaihtamalla. Roolejakin kannattaa vaihdella niin, että jokainen saa koettaa jokaista tehtävää kuvaajasta ”näyttelijään”.
Tarvikkeet:
* (digi)videokamera
* satukirja
* (musiikkia)
Historia
Kansalliseen opetussuunnitelmaan kirjattuja historian opetuksen tavoitteita on helppo sisällyttää elokuvakasvatukseen – ja toisin päin!
Vuosiluokalla 5-6 oppilas:
* oppii tunnistamaan esimerkkien avulla jatkuvuuden historiassa
* oppii tunnistamaan muutoksia oman perheen tai kotiseudun historiassa ja kuvailemaan muutoksia, joiden on katsottu vaikuttaneen oleellisesti ihmisten elämään
* oppii esittämään muutoksille syitä
1. OMA ELOKUVAHISTORIA
Soveltuu: 5-6 -luokat
Myös oman elokuvahistorian muisteleminen on mielenkiintoista ja hauskaa. Lempielokuvat ja elokuvien aiheuttamat tunteet muuttuvat ajan myötä. Voidaan jutella yhdessä muun muassa:
- Mikä on ensimmäinen elokuva jonka muistan nähneeni?
- Kenen kanssa sen katsoin?
- Mikä oli lempielokuvani ensimmäisillä luokilla?
- Mikä oli lempielokuvani vuosi sitten?
- Mikä on lempielokuvani nyt?
- Mitkä tapahtumat/elokuvahahmot pelottivat minua ennen?
- Onko jokin pelko hävinnyt?
- Mistä muutokset ja mieltymysten kehitykset johtuvat?
-jne.
Oman elokuvaelämäkerran voi myös kirjoittaa paperille tai piirtää siitä kuvia.
Tarvikkeet:
*kyniä
*paperia
2. KUVATAAN HISTORIAA
Soveltuu: 5-6 -luokat
Elokuva on kenties tehokkain väline kertomaan historian tapahtumista. Historiallisissa elokuvissa katsoja pystyy näkemään muun muassa sen ajan vaatetusta ja ympäristöä sekä kuulemaan sen ajan puhetta ja musiikkia – eli oppimaan historiallisista tapahtumista näkö- ja kuuloaistiensa avulla. Historiallisia kuvauksia on tehty dinosauruksista lähtien aina sotaelokuviin saakka.
Nyt tehdään oma historiallinen elokuva. Valitaan aikakausi tai teema, josta tahdotaan tehdä lyhyt tarina. Aiheita voivat olla esimerkiksi kivikausi, alkuperäis-intiaanit, puhelimen keksiminen tai mikä tahansa kiinnostava tai hauska juttu historiasta.
Opettajan on syytä muistuttaa, että oikeat elokuvan tekijät ottavat aina etukäteen selvää, mitä tietyllä aikakaudella todella on tapahtunut, jotta elokuva välittäisi oikeaa tietoa ajasta. Toisaalta, elokuva on aina tehty jonkun ihmisen näkökulmasta, eikä se koskaan voi olla täysin objektiivinen kuvaus tapahtumista. Historian tapahtumat ovat historioitsijoiden tulkintoja, jotka saattavat muuttua ajan kuluessa. Toki elokuvassa saa ja pitääkin olla myös fiktiota mukana, mutta keksitty osuus liittyy yleensä tarinaan ja siihen mitä henkilöille tapahtuu – ympäristö ja taustatapahtumat ovat usein autenttisilta tuntuvia.
Aiheen ja aikakauden valittuaan luokka alkaa siis tehdä taustatyötä ja etsimään tietoa valitun ajan tapahtumista ja siitä, miksi se on osa historiaa. Esimerkiksi vaatetuksen ja esineiden on tärkeää olla oikeanlaisia uskottavuuden vuoksi; jos ritariajasta kertovan elokuvan taustalle sattuu jäämään tietokone tai kännykkä, katsojan on mahdotonta eläytyä elokuvan tapahtumiin. Tiedonhaku ja kriittinen tiedon vertailu ovat oleellinen osa mediataitoja.
Kuvattavan tarinan ei tarvitse olla pitkä, muutaman minuutin mittainen riittää. Tarina voidaan keksiä itse tai kuvata jokin oikea historian tapahtuma, esimerkiksi hetki, kun Arkhimedeen päähän putoaa omena ja hän huudahtaa: ”Heureka!”. Voidaan keksiä, mitä tuota ennen on tapahtunut tai mitä sen jälkeen tapahtuu. Tai kuvataan kohtaus, jossa kivikauden alkuihmiset tekevät tuon ajan työkaluja kivistä ja luusta tai maalaavat kalliomaalauksia. Kaikki on mahdollista, mutta tarinan kehittelemiseen ei kannata käyttää liikaa aikaa – parhaat ideat syntyvät nopeasti.
Kun tarina, taustatiedot, vaatteet ja lavasteet ovat valmiina, voidaan kohtausta harjoitella ja sitten vain kuvaamaan. Luokasta voidaan valita elokuvan tuotantoryhmän jäsenet (ohjaaja, kuvaaja, puvustaja, lavastaja jne.).
Jos aikaa ja välineitä riittää, elokuva voidaan vielä editoida alku- ja lopputeksteineen tai esittää se luokalle sellaisenaan.
Välineet:
* tietokone ja kirjoja tiedonhakua varten
* roolivaatteet ja lavasteet
* videokamera
3. ISOVANHEMMAT ELOKUVISSA
Soveltuu: 5-6 -luokat
Isovanhempien ja vanhempien lapsuudessa elokuvat eivät olleet yhtä tavoitettavissa kuin nykyään. Medialapsuutta elävät 2000-luvun lapset voivat oppia historiasta parhaiten kuuntelemalla entisajan elämän tarinoita sen kokeneilta ja eläneiltä vanhemmilta polvilta.
Nyt toimitaan reporttereina ja haastatellaan isovanhempaa tai jotain muuta tuttua sen ikäluokan ihmistä. Haastattelukysymyksiä voivat olla esimerkiksi:
• Mikä oli ensimmäinen elokuva, jonka näit?
• Minä vuonna se oli? Minkä ikäinen olit silloin?
• Miltä tuntui nähdä elokuva ensimmäistä kertaa?
• Katsoitko sen elokuvateatterissa vai televisiosta?
• Mistä elokuva kertoi?
• Ketä siinä näytteli?
• Kenen kanssa katsoit elokuvan?
• Paljonko elokuvalippu maksoi sinun lapsuudessasi?
• Pääsitkö usein elokuviin?
• jne.
Haastattelija voi kysyä mitä vain elokuviin liittyvää haastateltavaltaan. Hän kirjoittaa vastaukset paperille, ja niistä voidaan kirjoittaa oikean lehtijutun tapainen artikkeli tai kertoa vastaukset sellaisenaan luokalle. Tarinaa tehostaakseen oppilas voi pyytää haastateltavasta lapsuuden kuvaa elävöittämään juttua.
Isovanhempien vastauksia voidaan verrata omiin elokuvakokemuksiin: miten asiat ovat muuttuneet?
Tarvikkeet:
* kynää
* paperia
4. MYKKÄELOKUVAA!
Soveltuu: 5-6 -luokat
1930-luvulle saakka elokuvia jouduttiin teknisistä syistä tekemään ilman ääntä – sen aikakauden elokuvia kutsutaankin mykkäelokuviksi. Niissä repliikit ja avainkohdat on täytynyt selventää elokuvaan lisätyillä väliteksteillä eli plansseilla. Eleet ja ilmeet tehtiin huomattavasti suurieleisemmin kuin äänielokuvissa, ja liike näyttää teknisistä syistä nopeutetulta.
Tehdään oma, lyhyt mykkäelokuva. Keksitään aihe ja juoni, tai voidaan kehitellä tarina jonkin luokan tunteman vitsin tai sketsin pohjalta. Tehdään kuvaamiseen tarvittavat valmistelut:
• jaetaan roolit
• etsitään mahdolliset roolivaatteet
• tehdään mykkäelokuvaan tarvittavat välitekstit, joihin kirjoitetaan repliikit, ja suunnitellaan, missä kohtaa niitä käytetään
• harjoitellaan
Kuvaus kannattaa suorittaa jalustalta. Otetaan kohtaus kerrallaan, ja jos menee pieleen, ei haittaa: yritetään uudestaan. Kun kuvaukset on saatu tehtyä, kuvataan lapuille kirjoitettuja välitekstejä tai lisätään editointiohjelmalla suoraan tehdyt tekstit.
Seuraavaksi siirretään kuvausmateriaali koneelle: osaavan leikkaajan johdolla järjestellään kuvat ja tekstit kokonaisuudeksi ja poistetaan ääniraita. Elokuvaan voi kuitenkin lisätä musiikin, kuten olemme tottuneet kuulemaan mykkäfilmeillä. Musiikki kannattaa tehdä itse, esimerkiksi yksinkertaista pianon ”pimputusta”, jotta elokuvaa voi esittää julkisestikin eikä tarvitse miettiä tekijänoikeuksia.
Kun elokuva on valmis, järjestetään ensi-ilta oppilaille ja opettajille ja mahdollisesti vanhemmillekin.
Tarvikkeet:
* digivideokamera
* roolivaatteet
* rekvisiitta
* tietokone
* editointiohjelma
5. LAPSUUS ENNEN, NYT JA TULEVAISUUDESSA
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuvaohjaaja Matti Kassila vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Haapamäellä, vilkkaassa ja monipuolisessa rautatieläisyhteisössä. Hän harrasti partiota, urheilua ja jo tuolloin näytelmiä. Kaverit olivat tärkeitä, ja heidän kanssaan keksittiin vaikka minkälaisia temppuja ja kepposia.
Kuulostaako tutulta? Millä lailla lapsuus loppujen lopuksi on muuttunut vuosikymmenten aikana?
Opettaja alustaa ensin ja kertoo menneiden vuosikymmenten lapsista ja lapsuudesta: Millaisia olivat lelut? Mitä leikittiin? Miten sota vaikutti? jne. Tämän jälkeen mietitään luokan kanssa heidän omaa lapsuuttaan:
• Mitä he tekevät kavereiden kanssa?
• Mitä he tekevät vanhempien kanssa?
• Mitä tehtiin kesällä?
• Mitä he tykkäsivät tehdä, kun olivat alle kouluikäisiä, entä nyt vanhempina?
• Millaisia ovat olleet heidän lempilelunsa?
• jne.
On oletettavaa, että esiin nousee erilaisia mediavälineitä, joiden parissa lapset viihtyvät pitkiäkin aikoja. Opettaja voisi haastaa lapset miettimään, mitä he tekisivät, jos noita laitteita ja vempaimia ei olisi?
Omasta lapsuudesta voidaan tehdä aikajana syntymästä tähän päivään, ja sijoittaa janalle tärkeät tapahtumat oman elämän varrelta. Janaan voidaan sijoittaa myös eri-ikäisenä olleet lempilelut, harrastukset, pelot ja kiinnostuksen kohteet. Janaa voidaan koristella ja liittää siihen valokuvia itsestä eri-ikäisenä.
Lopuksi voidaan miettiä, millainen lapsuus voisi olla vuonna 2050 tai vieläkin myöhemmin: Mitä lapset tekevät silloin? Millaisia leluja silloin on? Miten lapset asuvat silloin? Millaisia vaatteita heillä on? jne.
6. ELOKUVAA KEURUULLA
Soveltuu: 5-6 -luokat
Toivo Särkän elokuvaa Vaivaisukon morsian kuvattiin vuonna 1943 Keuruulla. Kyseisestä elokuvasta Matti Kassila sai kipinän elokuva-alalle. Itse hän kuvasi Keuruun Haapamäellä muun muassa vuonna 1994 valmistunutta Kaikki pelissä -elokuvaa.
Tutkikaa, miltä Keuruu ja oma kotiseutu näytti tuolloin vuosina 1943 ja 1994, ja mitä muutoksia noiden 50 vuoden aikana on tapahtunut ympäristössä. Kaikki pelissä -elokuvan kuvauksistakin on kulunut jo 15 vuotta. Mikä on muuttunut sen jälkeen vai onko mikään?
Voidaan pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:
• Miltä asemakartta näytti 1943 ja 1994? Miltä se näyttää tänään?
• Onko joitain rakennuksia purettu?
• Mitä uutta on rakennettu?
• Millainen oli elinkeinoelämä vuonna 1943? Entä vuonna 1994? Millainen se on nyt?
• Miten kouluelämä on muuttunut?
• jne.
Kuvataide
Kansalliseen opetussuunnitelmaan kirjattuja kuvataiteen opetuksen tavoitteita on helppo sisällyttää elokuvakasvatukseen – ja toisin päin!
Vuosiluokalla 1-4 oppilas:
* oppii tarkastelemaan eri medioiden merkitystä omassa elämässään
* oppii kuvallisen viestinnän välineiden käyttöä ja ymmärtämään todellisen ja kuvitteellisen maailman eroja
* oppii kuvallisessa ilmaisussa tarvittavia tietoja ja taitoja: havaintojen tekoa, mielikuvien prosessointia, kuvittelun, keksimisen ja luovan ongelmanratkaisun taitoja
Vuosiluokilla 5-9 oppilas
* oppii nauttimaan omien ajatustensa, havaintojensa, mielikuviensa ja tunteidensa ilmaisemisesta kuvallisesti sekä ymmärtämään taiteen tapoja käsitellä elämän erilaisia ilmiöitä
* oppii tuntemaan kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja ja käyttämään keskeisiä kuvaviestinnän välineitä omien ajatustensa ilmaisemiseen mediassa
* oppii hyödyntämään kulttuuripalveluja ja sähköisiä viestimiä oman työskentelyn, tiedon hankinnan ja elämysten lähteinä
1. MÖRÖT KURIIN!
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset
Elokuvien pelottavat tapahtumat ja hahmot on mahdollista kukistaa yhteisvoimin. Askarrellaan yhdessä työkalupakki pelottavia asioita vastaan.
Jokainen lapsi saa miettiä ja suunnitella työkalun tai muun esineen, jolla möröt voidaan voittaa ja estää pelkojen saapumista. Se voi olla esimerkiksi suojeleva kypärä tai auttava laastari, turvaa tuova nallekarhu tai ihmeitä tekevä taikasauva. Askarrellaan esineet esimerkiksi pahville piirtämällä, kierrätysmateriaaleja käyttäen tai muulla tekniikalla, ja säilötään niitä varten tehtyyn työkalupakkiin.
Asetetaan pakki paikkaan, josta jokainen voi tarvittaessa hakea tukea elokuvien pelkoja vastaan.
Tarvikkeet:
* askartelutarvikkeita (paperia, kyniä, liimaa yms.)
* pahvilaatikko
2. KUVA SAA VÄRIT
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset
Nykypäivän lapset ovat tottuneet näkemään värillisiä elokuvia, mutta toisin oli ennen. Musta-valko-elokuvissa on melko erilainen tunnelma verrattuna värillisiin. Mutta entäs jos mustavalkoisetkin saisivat värit..?
Tulostetaan mustavalkoinen kuva jostain elokuvan kohtauksesta. Oppilaat saavat värittää kuvan sellaiseksi kuin haluavat. Kun kuvat ovat valmiita, laitetaan niistä luokan seinälle taidenäyttely. Mukaan ripustetaan myös alkuperäinen, mustavalkoinen kuva vertailun vuoksi.
Tarvikkeet:
* Mustavalkoinen elokuvakuva
* Värikyniä, vesivärejä
3. MUSTAVALKOISTA VAI VÄRILLISTÄ?
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset
Reilut viisikymmentä ensimmäistä vuotta katseltiin mustavalkoista elokuvaa. Nykypäivän lapset ovat tottuneet näkemään värillisiä elokuvia, mutta toisin oli ennen. Musta-valko-elokuvissa on melko erilainen tunnelma verrattuna värillisiin. Mutta entäs jos mustavalkoisetkin saisivat värit..?
Valitaan jokin kuva värillisestä elokuvasta. Tulostetaan kuva isokokoisena (A3) – sekä mustavalkoisena että värillisenä. Ensin tarkastellaan mustavalkoista versiota kuvassa. Jos kuvassa on ihminen tai ihmisiä, mietitään yhdessä minkä väriset heidän vaatteensa, hiuksensa, ihonsa jne. voisivat olla. Arvuutellaan myös taustan värejä: Minkä väriset seinät ovat/minkä värinen taivas on/minkä väristä rekvisiittaa kuvassa on? jne. Voidaan yleisesti harjoittaa kuvanlukutaitoa juttelemalla kuvan teemoista, tapahtumista, menneestä ja tulevasta kuvaan liittyen, henkilöistä ja elokuvasta, josta kuva on.
Mustavalkoisen kuvan jälkeen siirrytään saman kuvan värilliseen versioon, ja tarkastellaan, osuivatko veikkaukset oikeaan.
Oppilaille voidaan jakaa jokaiselle oma mustavalkoinen kuva, jonka he saavat värittää joko realistisesti tai täysin hassuksi niin, että ihmisten iho on vihreä ja taivas pinkki jne.
Tarvikkeet:
*Tulostettu elokuvan kuva sekä mustavalkoisena että värillisenä
*Mustavalkoisia kuvia
*Värikyniä
4. MINÄ SEIKKAILIJA!
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset
Lapset piirtävät itsensä johonkin elokuvaympäristöön ja -tapahtumaan, esimerkiksi linnaan vartioimaan tornia, viidakkoon kiipeilemään apinoiden kanssa, veden alle sukeltelemaan kalojen ja merenneitojen kanssa … Elokuvassahan mikä vain on mahdollista! He voivat myös miettiä omaa lempielokuvaansa ja piirtää itsensä osaksi sen tapahtumia ja maisemia.
Tarvikkeet:
* Paperia
* kyniä
* muita askartelutarvikkeita
5. ROOLIT VINKSIN VONKSIN
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset
Lapset reagoivat helpoiten elokuvahahmojen ulkoisiin, näkyviin ominaisuuksiin. Automaattisesti mielletään, että iso, ruman näköinen hirviö on paha ja ilkeä, kun taas pieni, sievä keiju on kiltti ja mukava. Mutta entäs jos niin ei olekaan…?
Opettaja ohjeistaa lapset piirtämään tai askartelemaan elokuvahahmoja, jotka eivät ole sitä miltä ne näyttävät, esimerkiksi kiltti hirviö, ilkeä keiju, sydämellinen noita-akka tai ilkikurinen merenneito. Oppilaat voivat itsekin keksiä vastaavanlaisia, nurinkurisia hahmoja.
Samalla kun hahmoja mietitään ja työstetään, voidaan keskustella suvaitsevaisuudesta ja siitä, millainen oikeastaan on hyvä ja millainen on paha; mitä saa toiselle ihmiselle tehdä ja mitä ei.
Tarvikkeet:
* kyniä
* paperia
* muita askarteluvälineitä
6. ELOKUVAJULISTETALKOOT
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 luokkalaiset
Elokuvajulisteet ovat tehokkaita elokuvamarkkinoinnin välineitä. Nyt tehdään itse leffajulisteita, mielikuvien pohjalta.
Opettaja näyttää luettelon Matti Kassilan elokuvien nimistä. Oppilaat saavat valita kiinnostavimman nimen ja taiteilla siitä elokuvalle julisteen. Julisteen teolle voidaan valita jokin tietty tekniikka (esim. väriliidut, vesivärit, lehtileikkeet jne.) tai antaa oppilaille täysin vapaat kädet työn toteutukselle. Julisteessa täytyy kuitenkin näkyä elokuvan nimi ja mielellään tuotantoryhmän jäsentenkin nimet, jotka opettaja voi kertoa.
Valmiit julisteet laitetaan luokan seinälle esille.
Tarvikkeet:
* kyniä
* paperia
* muita askarteluvälineitä
7. KUVAKOOT TUTUIKSI
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 luokkalaiset
Erilaiset kuvakoot kertovat, miten kuva on rajattu ympäristöstä. Elokuvassa kuvakokojen vaihtelu on tehokas keino luoda tunnelmaa ja jännitettä: Mitä katsoja saa nähdä ja mitä ei. Yleisesti elokuvanteossa on käytössä 8-kuvakokojärjestelmä, mutta liikkeelle voi lähteä viidestä eri kuvakoosta (yleiskuva YK, kokokuva KK, puolikuva PK, lähikuva LK, erikoislähikuva ELK).
Kuvakokoihin tutustuminen on parasta aloittaa erilaisia kuvia tutkimalla. Opettaja voi kysellä: ”Mitä luulette, onko kuva otettu kaukaa vai läheltä?” ”Onko tämä kuva otettu vielä lähempää?” ”Mitä osia ihmisestä näkyy tässä kuvassa?” jne.
Kuvat asetetaan rinnakkain esille ja nimetään oikein. Ne kannattaa myös asettaa järjestykseen yleiskuvasta aina erikoislähikuvaan.
Kun kuvakokoihin on tutustuttu rauhassa, voidaan oppilaille antaa kotitehtäväksi tuoda kotoa oma valokuva, ja miettiä, mistä kuvakoosta on kyse. Kuvat esitellään luokassa. Voidaan yhdessä miettiä, mitä kuvan ”ulkopuolella” esiintyy, tai vastaavasti etsiä mielenkiintoisia yksityiskohtia rajaamalla kuvaa.
Tarvikkeet:
* lehtikuvia, valokuvia, taidekuvia jne.
8. KUVAKULMAILUA
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 luokkalaiset
Elokuvan kuvakulmilla voidaan luoda arvoasetelmia ja vaikutelmia kuvattavan kohteen fyysisestä – ja henkisestäkin – koosta: alhaalta ylöspäin kuvaamalla saadaan kameran kohde näyttämään suurelta ja kenties uhkaavaltakin, kun taas alaspäin kuvattu kohde vaikuttaa pieneltä ja avuttomalta. Elokuvassa käytettäviä kuvakulmia ovat siis yläkulma, alakulma sekä tasokulma, jossa kuvataan samalta tasolta kohteen kanssa.
Kuvakulmiin voidaan tutustua yksinkertaisesti ottamalla kamera käyttöön! Videokameran sijaan voi käyttää myös digikameraa. Jakaudutaan ryhmiin ja tiiraillaan linssin läpi eri asetelmista: kuvaaja polvistuu ja kuvaa kohdetta alhaalta päin, tai vastaavasti nousee tuolille ja kuvaa yläperspektiivistä. Jos kameroita ei ole käytettävissä, voidaan askarrella itse pienet kehykset, joiden läpi kohteita tutkaillaan.
Tarvikkeet:
* digikamera tai videokamera
* itse askarrellut kehykset
9. KUVA KERTOO MONTA TARINAA
Soveltuu: koko alakoulu
Jaetaan lapsille pareittain isokokoinen, tulostettu kuva jostain elokuvasta. Kuva olisi mielellään sellainen, jossa on paljon yksityiskohtia ja jossa tapahtuu paljon. Lapset saavat ensin tarkastella kuvaa rauhassa. Sitten heille jaetaan pienet kehykset (esim. filmin kehykset), joilla etsitään kuvasta mielenkiintoinen yksityiskohta. Näin lapset oppivat huomaamaan kuvan yksityiskohtia (tavaroita, lavasteita) ja tapahtumia uusin silmin: kuinka paljon kuvassa – oli se sitten liikkuva tai pysäytetty - tapahtuukaan!
Tarvikkeet:
* Kuvia elokuvien kohtauksista
* ”kehykset” rajaamista varten
10. KUVAt SARJAKSI - SARJAKUVAAN!
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 -luokkalaiset
Elokuvissa käytettävä draaman kaari (alku – keskikohta – loppu) voi tulla tutuksi myös sarjakuvan kautta.
Oppilaat jaetaan kolmen hengen ryhmiin. Yksi ryhmäläisistä piirtää ensimmäisen ruudun (ALKU), toinen piirtää toisen ruudun (KESKIKOHTA) ja kolmas viimeisen, jossa on tarinan LOPPU. Tarina voidaan miettiä aluksi yhdessä valmiiksi, mutta hauskempi siitä tulee, jos ryhmäläiset eivät juttele piirroksista ennen kuin ne ovat valmiit, jolloin eriparisista ruuduista täytyy kehittää tarina mielikuvitusta runsaasti käyttäen.
Valmiit kolmen ruudun sarjakuvat esitellään muulle luokalle, työt laitetaan esille. Sarjakuvia voi käyttää myös käsikirjoituksina esityksiä varten, jotka luodaan omien tai lehdestä löydettyjen sarjakuvien pohjalta.
Tarvikkeet:
* paperia
* kyniä
11. THAUMATROOPPI, IHMEKÄÄNNIN
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuva synnyttää liikkeen vaikutelman, joka perustuu silmän jälkikuvailmiöön: silmän verkkokalvolle jää näkemästämme esineestä viesti, niin sanottu haamukuva, joka säilyy vielä hetken sen jo poistuttua näkökentästämme. Kun siis elokuvassa näemme 24 peräkkäistä liikkumatonta kuvaa sekunnissa, tulkitsemme ne yhdessä liikkeeksi.
Nyt testaamme jälkikuvailmiötä thaumatroopin eli ihmekääntimen avulla. Piirretään tai leikataan lehdestä linnun kuva, joka liimataan tukevan paperin toiselle puolelle. Toiselle puolelle liimataan kuva tyhjästä linnun häkistä. Tämän jälkeen pahvin molemmille reunoille, vastakkaisille puolille tehdään reiät, joihin pujotetaan kuminauhat tai langanpätkät.
Lankoihin tarttumalla ja niitä pyörittämällä thaumatrooppi pyörii nopeaan tahtiin akselinsa ympäri, ja näin kaksi kuvaa näyttää yhdeltä: lintu onkin häkissä!
Tarvikkeet:
* vahvaa paperia
* kyniä
* saksia
* kuminauhaa tai lankaa
Liikunta
Elokuvaa voidaan tarkastella ja analysoida myös liikkeen kautta. Elokuvat ovat täynnä liikettä, ja musiikki ja erilaiset äänet rytmittävät sitä. Myös elokuvien herättämät tunteet voivat liikuttaa eri lailla.
1.HYVIKSET JA PAHIKSET
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset
Elokuvat ovat täynnä erinäköisiä ja erilailla liikkuvia hahmoja. Yleensä elokuvasta löytyy hyviä hahmojen lisäksi myös pahiksia, roistoja tai hirviöitä.
Nyt voidaan vapaasti liikkumalla kokeilla, miten eri elokuvahahmot voisivat liikkua. Opettaja voi vuorotellen luetella, mitä hahmoa kokeillaan tai oppilaat voivat itse keksiä, esim.
- keiju
- lohikäärme
- tonttu
- liskolintu
- salapoliisi
- murtovaras
- supersankari
- vanha noita-akka
- jne.
Koetetaan, miten nämä hahmot juoksisivat, hiipisivät, hyppisivät, pyörisivät… Raskaasti, kevyesti, nopeasti, hitaasti…
2.ROOLIPARIT
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset
Leikinjohtaja jakaa leikkijöille paperilapuilla rooleja siten, että aina kahdella leikkijällä on sama rooli. Leikkijät eivät saa paljastaa toisilleen hahmojaan.
Kun leikki alkaa, kaikki alkavat liikkua oman hahmonsa mukaisesti. Puhua ei saa, äännellä kylläkin, jos niin sovitaan. Samalla kun esittää omaa rooliaan on leikkijän etsittävä toisten joukosta se, joka esittää samaa roolia kuin hän itse. Toisensa löytäneet parit ilmoittavat johtajalle, joka varmistaa, että oikeat roolit ovat löytäneet toisensa.
Rooleina voivat olla tutut elokuvahahmot, ja niitä voidaan keksiä yhdessä ennen leikin alkua.
Tarvikkeet:
* Paperilappuja
* Kynä
3. TUOTANTOTIIMI TUTUKSI
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 –luokkalaiset
Tuttuun pappi, lukkari, talonpoika kuppari -loruun tehdään yhdessä uudet sanat, nyt käytetäänkin elokuvan tuotantotiimin tekijöitä.
Ennen hyppynaruleikin aloittamista siis mietitään, ketä kaikkia tarvitaan tekemään elokuva. Ensin kysellään oppilailta, mitä ammattinimikkeitä he jo tietävät, ja opettaja voi täydentää listaa antamalla vinkkejä, esimerkiksi: ”Näyttelijät tarvitsevat vaatteet ylleen. Kukahan heitä voisi auttaa siinä…?” Tai: ”Kukas voisi filmata elokuvan…?” Näin oppilaat saavat itse keksiä ja oivaltaa tiimin jäseniä.
Kun ammatteja on keksitty riittävästi, muodostetaan niistä helposti mieleen jäävä loru, esim: ”Ohjaaja, lavastaja, puvustaja, stuntti, kuvaaja, näyttelijä, tuottaja…” jne. Loru voidaan kehitellä jo ennen liikuntatuntia, esimerkiksi äidinkielen tai musiikin tunnilla.
Uudelleen sanoitettua lorua käyttämällä hypitään narua ja katsotaan, mihin ammattiin oppilaat pysähtyvät, esim. narun pysähtyessä lorun kohtaan ”näyttelijä” oppilas saa kyseisen ammatin. Kannattaa sopia, montako kierrosta hypitään per oppilas, ja jos saa läpi kaikki kierrokset, saa itse päättää, minkä ammatin haluaa.
Tarvikkeet:
* Hyppynaru
Äidinkieli
Kansalliseen opetussuunnitelmaan kirjattuja äidinkielen opetuksen tavoitteita on helppo sisällyttää elokuvakasvatukseen – ja toisin päin!
Vuosiluokalla 1-2 oppilas:
* oppii kuuntelemaan keskittyen
* oppii kysymään ja vastaamaan sekä kertomaan omia tietojaan, kokemuksiaan, ajatuksiaan ja mielipiteitään
* kehittää kielellistä ja fyysistä kokonaisilmaisuaan
* kehittää luku- ja kirjoitustaitoaan, myös medialukutaitoaan
Vuosiluokalla 3-5 oppilas:
* oppii toimimaan tekstiympäristöissä, joissa sanat, kuvat ja äänet ovat vuorovaikutuksessa
* kehittää omaa kerrontaansa ja kokonaisilmaisuaan
* tutustuu oman maansa ja muiden kansojen kulttuureihin kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan keinoin
* oppii perustietoja mediasta ja hyödyntää viestintävälineitä tavoitteellisesti
1. EKAN KOULUVUODEN KULKU
Soveltuu: 2-luokkalaiset (sovellettuna myös muut alakoulun luokka-asteet)
Tämä tehtävä on tarkoitettu jo ensimmäisen kouluvuotensa läpi käyneille tokaluokkalaisille. Tehtävä voidaan tehdä yksin, pareittain tai vaikka koko luokan kesken yhdessä.
Syksyllä, kesäloman päätyttyä ja koulun taas alettua on kiva muistella ensimmäistä kouluvuotta: mitä tapahtui ihan ensimmäisenä koulupäivänä? Mitä on jäänyt mieleen ensimmäisestä syksystä koulussa? Mitä tapahtui joulun aikaan, kun kouluvuosi oli puolivälissä? Millaisia tapahtumia sisältyi keväälle, kun ensimmäinen kouluvuosi oli lopuillaan? Kouluvuoden kulusta saadaan luotua luokan oma tarinan kaari – aivan kuten elokuvillakin on ALKU – KESKIKOHTA – LOPPU. Oppilaat voivat itse kirjoittaa vuoden tapahtumista, tai jos tarina luodaan koko luokan kesken, voi opettaja toimia kirjurina.
Kun tarina on valmis, tehdään luokan seinälle pitkä juonilanka, jonka alkupää kuvastaa ensimmäistä koulupäivää ja loppupää kevätjuhlapäivää ja kesäloman alkamista. Juonilankaa voidaan taivutella juonenkulun mukaisesti (huippukivat tapahtumat ja muistot nousevat korkealle ylös, ikävämmät asiat alemmas.) Langan rinnalla kulkee tekstejä ja kuvia vuoden tapahtumiin liittyen.
Tämän rinnalle voidaan virittää jo valmiiksi toisen luokan juonilanka, ja täydentää sitä sen mukaan, kun jotain tapahtuu. Näin on mielenkiintoista seurata ja verrata ekan ja tokan luokan ”tarinoita”.
Vastaavasti samankaltainen tehtävä voidaan tehdä vaikka kesäloman tapahtumista, ja tämä tehtävä voidaan toteuttaa ekaluokkalaistenkin kanssa. Ei haittaa, vaikka kaikki eivät vielä osaa kirjoittaa, opettaja voi toimia kirjurina.
Tarvikkeet:
* Lankaa tai narua
* Askarteluvälineitä
2. KUVAT TARINOIKSI
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuvassa näemme liikkuvaa kuvaa, mutta tarinaa voi tarkastella ja luoda pysäytettyjenkin kuvien kautta. Kuvanlukutaito on osa tärkeitä mediataitoja.
Opettaja etsii kasan kuvia, ja oppilaat saavat valita niistä kolme kuvaa itselleen. Tämän jälkeen oppilaat asettavat kuvat haluamaansa järjestykseen, ja miettivät niistä lyhyen tarinan. Ensimmäinen kuva on tarinan alkutilanne, keskimmäinen kuva kuvastaa keskikohtaa ja viimeisen kuvan kohdalla päästään tarinan loppuun. Tämän tehtävän kohdalla ei haittaa, vaikka kaikki eivät osaisi vielä kirjoittaa. Tarinat voidaan kertoa suoraan mielikuvituksesta.
Tarvikkeet:
* lehtikuvia
3. KUKA MINÄ OLEN?
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 -luokkalaiset
Näytetään kuvia erilaisista elokuvahahmoista, jotka eivät välttämättä ole lapsille tuttuja. Tutkitaan kuvaa ja hahmoa, ja mietitään vastauksia kuvaan liittyen:
- Millainen tämä hahmo voisi olla?
- Mitä hän tekisi työkseen?
- Mitä hän voisi harrastaa?
- Mistä hän pitää? Mistä hän ei pidä?
- Miksi hänellä on kuvan ilme?
- Mitä hän miettii?
- Mitä hänelle on aikaisemmin tapahtunut?
- Mitä hänelle on tapahtunut juuri kuvanottohetkellä?
- Mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi? jne.
Tarvikkeet:
* Kuvia elokuvahahmoista
4. LEFFAKAVERI KIERTÄÄ
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset
Useimmiten elokuvaa on mukavampi katsoa jonkun kanssa.
Luokkaan muuttaa nyt Elokuva-nalle, joka kiertää jokaisen oppilaan kotona katsomassa elokuvaa. Nallen mukana kulkee luokan Elokuva-päiväkirja, johon kirjoitetaan kunkin elokuvakokemuksen tapahtumista, tunteista jne. Jos ei osaa vielä itse kirjoittaa, voi kirjurina toimia vanhempi tai isosisarus. Pidetään huolta siitä, että Nallelle näytetään vain ikätasolle sopivia elokuvia.
Jokaisen äidinkielentunnin alussa kerrotaan, mitä päiväkirjaan on kirjoitettu: Mikä elokuva katsottiin? Mistä se kertoi? Millainen elokuva oli kyseessä? Hauska? Jännittävä? Animaatio? Näytelmäelokuva? jne.
Tarvikkeet:
* Elokuva-nalle
* Päiväkirja
* Kynä
5. TUNNEJANA
Soveltuu: 1-2 -luokkalaiset, 3-4 -luokkalaiset
Esitetään oppilaille väittämiä liittyen elokuviin ja niiden herättämiin tunteisiin. Oppilaille havainnollistetaan kuvitteellinen jana tai asetetaan luokan lattialle pitkä maalarinteippi-viiva, jonka toinen pää kuvastaa mielipidettä ”täysin samaa mieltä” ja toinen pää ”täysin eri mieltä”.
Opettaja lukee väittämän kerrallaan, ja oppilaat asettuvat janalla siihen kohtaan, joka parhaiten kuvaa heidän mielipidettään asiasta.
Väitteet voivat olla esimerkiksi:
• ”En pidä pelottavista elokuvista”
• ”Eläinaiheiset elokuvat ovat suosikkejani”
• ”Katson elokuvia yleensä äidin ja isän kanssa”
• Minulla on joku lempinäyttelijä”
• jne.
Tarvikkeet:
* maalarinteippiä
6. ELOKUVANTEKIJÄT
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuvanteko on iso projekti, johon tarvitaan paljon tekijöitä. Mietitään yhdessä, ketä kuuluu elokuvan tuotantoryhmään. (Opettaja löytää hyvän listan muun muassa sivustolta http://www.elokuu.edu.hel.fi/elokuu.php?page=otsikko9_1&page2=otsikko9_2 )
Ensin opettajan kannattaa kysellä, mitä ammatteja oppilaat tietävät entuudestaan. Jutellaan, mitä jokainen tuotantoryhmän jäsen tekee ja mitkä ovat heidän tärkeimmät välineensä, ainakin symbolisesti (kuvaajalla kamera, tuottajalla rahasäkki, käsikirjoittajalla kirjoituskone, valomiehellä lamppu jne.)
Kirjoitetaan yhdessä keksityt ammatit pahvilapuille ja askarrellaan tai piirretään jokaiselle kuuluva esine tai symboli lappujen viereen luokan seinälle.
Tarvikkeet:
* Paperia
* kyniä
* muita askarteluvälineitä
7. TÄHTIBONGAILUA
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 -luokkalaiset
Sanomalehti on hyvä väline opetukseen, ja lehteä tutkimalla se tulee tutuksi. Nyt etsitään lehtien sivuilta elokuvista tuttuja henkilöitä tai hahmoja. Leikataan kuvat irti ja jutellaan, keitä kuvissa on. Pohditaan yhdessä, mitä asioita lehtikuva kertoo henkilöstä.
Lehdistä voidaan myös leikata kenen tahansa kuvia, ja keksiä heille elokuvaroolit. Mikä hahmon nimi voisi olla? Missä elokuvassa hän esiintyisi? Mitä hänen seikkailunsa olisivat?
Tämän tehtävän yhteydessä on hyvä ottaa esille esimerkiksi sellaisia teemoja kuin suvaitsevaisuus tai fakta ja fiktio.
Tarvikkeet:
* Sanoma- tai aikakauslehtiä
8. GENRE-LAJITTELUA
Soveltuu: 3-4 -luokkalaiset, 5-6 -luokkalaiset
Elokuvia lajitellaan eri lajityyppeihin eli genreihin niiden ominaispiirteiden perusteella. Genret helpottavat katsojaa ymmärtämään, millaisesta elokuvasta mahdollisesta on kyse.
Nyt lajitellaan omia elokuvia genreihin. Jokainen oppilas tuo luokkaan lempielokuvansa säilytyskotelon, sekä vastaavasti sen elokuvan kotelon, josta ei pidä. Tarkastellaan näitä elokuvia tarkemmin, ja kerrotaan, miksi elokuva on suosikki ja miksi vastaavasti inhokki. Lajitellaan elokuvat genreittäin, ja lajityypit voidaan keksiä luokan kesken. Esimerkiksi yhteen kasaan tulee animaatiot, yhteen eläinaiheiset elokuvat, yhteen seikkailuelokuvat yms.
Kerrotaan toisille, minkä tyyppisistä elokuvista tykkää eniten ja miksi. Mitkä elokuvat taas ovat niitä, joita ei tahdo katsoa ja miksi.
Tarvikkeet:
* elokuvien DVD- tai VHS-koteloita
9. KÄSIKIRJOITUS SADUTTAMALLA
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuvalla on aina tarina, ja sitä varten laaditaan käsikirjoitus. Ryhmän kanssa tehdään nyt oma tarina saduttamalla (katso lisää sivustolta http:/varttua.stakes.fi/FI/Sisallot/todentuva/tyovalineita/sadutus/Sadutus.htm ) . Sadutus sopii kaikenikäisille pikkulapsista nuoriin, käsittelytapa vain vaihtelee.
Sadutustuokiossa istutaan lattialle ja aikuisella on kynä ja paperia. Hän kertoo lapsille:
”Kerro satu (kertomus tai tarina), juuri sellaisen kuin haluat. Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot. Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle, ja voit korjata sitä, mikäli haluat."
Aikuinen voi aloittaa ensimmäisillä sanoilla, ja sitten jatkaa ensimmäinen ”lapsikäsikirjoittaja”. Koska tämä tapahtuu ryhmässä, kertoo jokainen vuorollaan tarinaa eteenpäin. Kun tarina on saanut päätöksen, aikuinen lukee tarinan ryhmälle.
Seuraavaksi lapset saavat kuvitella ja piirtää, miltä heidän yhteisen käsikirjoituksensa hahmot ja maisemat näyttäisivät. Valmis teksti ja piirrokset laitetaan esille kaikkien ihailtaviksi.
Tarvikkeet:
* Kyniä
* paperia
* muita askarteluvälineitä
10. NÄYTELLÄÄN!
Soveltuu: koko alakoulu
Elokuvassa kohtauksen voi kuvata uudelleen ja metsästää sitä ”täydellistä otosta” useampaan kertaan, toisin kuin teatterissa, jossa illan näytöksen täytyy kerralla onnistua – uusintaotoksia ei voi ottaa. Elokuvaohjaaja voi haluta, että näyttelijät eläytyvät enemmän: ovat vihaisempia, iloisempia, surullisempia jne.
Nyt harjoitellaan eläytymistä hauskalla harjoituksella. Valitaan jokin näytelmä tai kirja, josta etsitään sopiva kohta esitettäväksi – sellainen, jossa on helppoja vuorosanoja ja jossa tapahtuu jotain. Jaetaan roolit ja opetellaan vuorosanat.
Ensin kohtaus esitetään neutraalisti, ei sen kummempia tunteita näyttäen. Tämän jälkeen luokasta valittu ohjaaja saa päättää, millä lailla kohtaus esitetään. Hän voi sanoa: ”Tahdon enemmän tunnetta. Olkaa oikein iloisia!” Tämän jälkeen näyttelijät esiintyvät reilusti liioitellen: vuorosanat huudahdellaan yliampuvan iloisesti, hymyillään koko ajan ja halitaan toisia.
Seuraavaksi ohjaaja tahtookin esimerkiksi vihaisen kohtauksen, jolloin sama kohtaus näytelläänkin liioitellun vihaisesti. Eri tyylejä ja tunteita voidaan keksiä myös yhdessä.
Tässä harjoituksessa ei haittaa, vaikka lopputulos olisikin hassu ja epärealistinen – se sen tarkoitus onkin! Oikeatkin näyttelijät harjoittelevat tunteiden ilmaisua menemällä äärimmäisyyksiin, jonka jälkeen tunteiden esittämisen kirjosta voi löytyä juuri se sävy, jota esittämiseen tarvitaan.
Jos luokka tahtoo, voidaan eri versiot kuvata videokameralla ja katsoa jälkeenpäin, mitä saatiin aikaan.
Tarvikkeet:
* käsikirjoitus tai tarina
* mahdolliset roolivaatteet ja lavasteet
* (digivideokamera)
YLÄKOULU JA LUKIO
Historia
Vuosiluokilla 7-9 oppilas
* oppii hankkimaan ja käyttämään historiallista tietoa
* oppii ymmärtämään, että historiallista tietoa voidaan tulkita eri tavoin
* oppii arvioimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja käyttäen apuna historiallista muutosta koskevaa tietoa
* pystyy muodostamaan tapahtumista ja ilmiöistä omia perusteltuja näkemyksiä ja arvioimaan niitä
* kykenee sijoittamaan opiskelemansa tapahtumat ajallisiin yhteyksiinsä ja niiden avulla aikajärjestykseen
Lukio-opiskelija
* ymmärtää kulttuurin erilaisia ilmenemismuotoja ja niiden erilaisuutta
* osaa arvioida menneisyyden ihmisten toimintaa ja historiallisia ilmiöitä kunkin ajan omista lähtökohdista sekä nykyajan näkökulmasta
* osaa hankkia menneisyyttä koskevaa tietoa ja arvioida sitä kriittisesti
* osaa analysoida kulttuuri-ilmiöitä aikakautensa ilmentäjinä
* oppii arvostamaan suomalaista kulttuuriperintöä
1. ELOKUVAN VUOSIKYMMENET
Matti Kassila on tehnyt elokuvia kuudella vuosikymmenellä, ensimmäinen 1940-luvun lopussa ja viimeisin 1994. Noina vuosikymmeninä elokuva-ala on muuttunut pikku hiljaa kohti tämän päivän digitaalitekniikkaa.
Kootaan vuosikymmenistä aikajana ja katsotaan, mitä kaikkea on tapahtunut. Oppilaat jaetaan pareiksi tai pieniksi ryhmiksi, ja ryhmille jaetaan vuosikymmenet (1940, -50, -60, -70, -80 sekä -90). Hypätään 1990-luvulta vielä tähän päivään ja meneillään olevaan vuosikymmeneen, eli yksi ryhmä saa vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen.
Otetaan selville muun muassa:
• Miten kalusto ja tekniikka ovat kehittyneet?
• Onko tuotantoryhmän kokoonpano muuttunut?
• Kuinka elokuvabudjetit ovat muuttuneet?
• Mitä muutoksia elokuvissa käymiskulttuuri on kokenut?
• Minkä genren elokuvat ovat kulloinkin olleet suosiossa?
• Mikä on kunkin vuosikymmenen menestynein elokuva?
• Kuinka elokuvateollisuudella on mennyt eri vuosikymmenillä?
• jne.
2. ELOKUVAA KEURUULLA
Toivo Särkän elokuvaa Vaivaisukon morsian kuvattiin vuonna 1943 Keuruulla. Kyseisestä elokuvasta Matti Kassila sai kipinän elokuva-alalle. Itse hän kuvasi Keuruun Haapamäellä muun muassa vuonna 1994 valmistunutta Kaikki pelissä -elokuvaa.
Tutkikaa, miltä Keuruu ja oma kotiseutu näytti tuolloin vuosina 1943 ja 1994, ja mitä muutoksia noiden 50 vuoden aikana on tapahtunut ympäristössä. Kaikki pelissä -elokuvan kuvauksistakin on kulunut jo 15 vuotta. Mikä on muuttunut sen jälkeen?
Voidaan pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:
• Miltä asemakartta näytti 1943 ja 1994? Miltä se näyttää tänään?
• Onko joitain rakennuksia purettu?
• Mitä uutta on rakennettu?
• Millainen oli elinkeinoelämä vuonna 1943? Entä vuonna 1994? Millainen se on nyt?
• Miten kouluelämä on muuttunut?
• jne.
3. OMA ELOKUVAELÄMÄKERTA
Jokainen 2000-luvulla elävä ihminen on varmasti nähnyt ainakin yhden elokuva elämänsä aikana. Elokuvakokemukset ja -mieltymykset muuttuvat vuosien varrella oppiessamme koko ajan uutta, laajentaessamme maailmankatsomustamme ja syventäessämme mielipiteitämme.
Muistellaan kokemuksiamme elokuvien katsomisesta. Laaditaan aikajana, lista tai kaavio omasta elokuvaelämäkerrastamme. Mietitään muun muassa seuraavia kysymyksiä?
• Mikä on ensimmäinen elokuva, jonka muistan nähneeni?
• Kenen kanssa sen katsoin?
• Mitä ajatuksia ja tuntemuksia ensimmäinen elokuvakokemus herätti?
• Minkälaisista elokuvista pidin alle kouluikäisenä?
• Entä ala-asteen eri luokilla?
• Keitä näyttelijöitä olen ihaillut?
• Mitkä ovat olleet lempielokuviani vuosien varrella?
• Entä inhokkejani?
• jne.
4. MATTI KASSILAN TUOTANTO
Matti Kassila on yksi suomalaisen elokuvateollisuuden suurimmista nimistä – onhan hän ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvia jopa kuudella eri vuosikymmenellä, yhteensä 33 näytelmäelokuvaa.
Tutustutaan Kassilan elokuvatuotantoon. Oppilaat valitsevat pareittain listasta elokuvan, johon tahtovat tutustua tarkemmin ja laativat siitä esitelmän, jonka esittelevät muulle luokalle. Listalla on Kassilan tunnetuimmat elokuvat:
• Radio tekee murron
• Radio tulee hulluksi
• Sininen viikko
• Hilman päivät
• Elokuu
• Komisario Palmun erehdys
• Kaasua, komisario Palmu!
• Tähdet kertovat, komisario Palmu
• Vodkaa, komisario Palmu
• Niskavuori
• Jäähyväiset presidentille
• Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
• Kaikki pelissä
Parit ottavat tutkimastaan elokuvasta selville muun muassa:
* valmistumisvuosi
* pääosanesittäjät ja muut keskeiset näyttelijät
* käsikirjoittaja
* juoni: keskeiset tapahtumat
* tuotantoyhtiö
* oliko yleisömenestys?
* entä kriitikkojen ylistämä vai lyttäämä?
* sattuiko elokuvanteon aikana jotain erityistä?
* Matti Kassilan omia mietteitä elokuvasta
Aina tietenkin parempi, jos oppilaat pystyvät näkemään valitsemansa elokuvan, mutta elokuvien löytäminen voi olla vaikeaa.
Tässä tehtävässä harjoitetaan suomalaiseen elokuvaan tutustumisen lisäksi tiedonhankintaa (kirjalliseen esitelmään lähteet esille, kriittisyyttä: wikipedia ei ole tieteellisesti luotettava lähde!).
5. HISTORIAN OPISKELUA ELOKUVAN AVULLA
Historiallisen elokuvan määrittely on äärimmäisen hankalaa, tai ainakaan sitä ei voi tehdä täysin mustavalkoisesti. Toiselle historiallinen elokuva välittää faktatietoa historiallisista tapahtumista, paikoista ja ihmisistä, toiset taas mieltävät historialliseksi elokuvaksi jo sellaisen, josta voi oppia tietyn ajan tavoista ja elämästä.
Elokuvat voivat toimia historian opetusta tukevana elävöittäjänä. Haasteen muodostaa kriittisyyden omaksuminen: mikä elokuvissa on faktaa, mikä fiktiota elokuva on kuitenkin aina yhden ihmisen tulkinta tapahtumista.
Kun historian tunneilla opiskellaan jotain tiettyä aihetta tiettyyn aikaan vuodesta (esim. teollistuminen, toinen maailmansota, Vietnamin sota), voi opettaja kehottaa oman opetuksensa jälkeen oppilaita valitsemaan jonkin käsiteltävään aiheeseen liittyvän elokuvan, katsomaan sen ja kertomaan tämän jälkeen mietteitään elokuvasta. Oppilas voi pohtia muun muassa:
• kuinka hyvin elokuva kertoi ajastaan/tapahtumista
• oliko elokuva uskottava
• löytyikö ns. historiallisia virheitä
• pystyikö elokuvasta erottamaan faktan ja fiktion
• miksi oppilas pitää elokuvaa sopivana ja historiallisena
• jne.
Parasta olisi, jos elokuvia voisi katsoa yhdessä koulussa koko luokan kesken, mutta tekijänoikeuslaki tekee julkisen esittämisen vaikeaksi.
Historiallisia elokuvia voidaan muutenkin käsitellä historian tunneilla, esim. niin, että jokainen valitsee jonkun historialliseksi pitämänsä elokuvan ja pitää siitä esitelmän. Aina kannattaa laittaa oppilas miettimään, miksi joku elokuva on hänen mielestään historiallinen elokuva ja mitä elokuvasta voi oppia historiaan liittyen.
6. SUOMALAISEN ELOKUVAN HISTORIAA TEKIJÄN SANOIN
Matti Kassila on paitsi elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, myös kirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa kaksi omaelämäkertaa, joissa hän muistelee vuosiaan elokuvateollisuuden parissa sekä elämänsä aikana kohtaamiaan ihmisiä ja kokemuksia. Tuskin mitään muuta kautta voidaan saada yhtä todellista kuvaa suomalaisen elokuvan historiasta kuin tekijöiden itsensä kertomana. Nämä kaksi teosta ovat yhden miehen näkemyksiä asioista, mutta kokemusta ainakin löytyy – onhan Kassila tehnyt elokuvia kuudella eri vuosikymmenellä.
Suositeltavat teokset erityisesti lukio-opiskelijoille käsiteltäessä suomalaisia merkkihenkilöitä tai Suomen eri teollisuudenalojen kehitystä kohti tätä päivää.
Matti Kassila: Mustaa ja valkoista. Otava. 1995.
Matti Kassila: Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila. WSOY. 2004.
Kuvataide
Vuosiluokilla 7-9 oppilas
* oppii hyödyntämään kulttuuripalveluita ja sähköisiä viestimiä oman työskentelyn, tiedonhankinnan ja elämysten lähteinä
* oppii tuntemaan kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja ja käyttämään keskeisiä kuvaviestinnän välineitä omien ajatustensa ilmaisemiseen mediassa
* oppii nauttimaan omien ajatustensa, havaintojensa, mielikuviensa ja tunteidensa ilmaisemisesta kuvallisesti sekä ymmärtämään taiteen tapoja käsitellä elämän erilaisia ilmiöitä
* oppii analysoimaan mediaesitysten sisältöjä, rakennetta ja visuaalista toteutusta
* oppii ilmaisemaan itseään kuvallisin keinoin
Lukio-opiskelija
* oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja arvottamaan kuvataidetta ja muuta visuaalista kulttuuria omassa elämässään ja yhteiskunnassa
* ymmärtää mediakulttuuria ja sen vaikutusta ihmiseen ja yhteiskuntaan
* osaa käyttää ja arvostaa kulttuuripalveluita
* oppii mediatuotannon visuaalisen sisällön suunnittelua, tuottamista ja esteettistä arviointia ja osaa soveltaa mediateknologiaa omassa kuvallisessa työskentelyssään
* oppii tarkastelemaan visuaalisen kulttuurin ilmiöitä kriittisesti
1. KUVAKOOT
Erilaiset kuvakoot kertovat, miten kuva on rajattu ympäristöstä. Elokuvassa kuvakokojen vaihtelu on tehokas keino luoda tunnelmaa ja jännitettä: Mitä katsoja saa nähdä ja mitä ei. Yleisesti elokuvanteossa on käytössä 8-kuvakokojärjestelmä:
1. Yleiskuva (YK)
2. Laaja kokokuva (LKK)
3. Kokokuva (KK)
4. Laaja puolikuva (LPK)
5. Puolikuva (PK)
6. Puolilähikuva (PLK)
7. Lähikuva (LK)
8. Erikoislähikuva (ELK)
(Kuvakoosta lisää muun muassa sivustolta http://www.niksula.hut.fi/~smkauppi/mm/kuvakoot.html)
Harjoitellaan kuvakokoja elävän mallin avulla. Vuorotellaan mallia, josta täytyy piirtää eri kuvakokoja yleiskuvasta aina erikoislähikuvaan. Opettaja voi valita, tehdäänkö kuvat nopeasti luonnostellen parissa minuutissa vai käytetäänkö niihin enemmänkin aikaa.
Saman harjoituksen voi tehdä myös digikameraa käyttäen.
Tarvikkeet:
* paperia
* kyniä
* (digikamera)
2. KUVAKÄSIKIRJOITUS
Kuvakäsikirjoitus eli storyboard on tärkeä apuväline koko elokuvan tuotantoryhmälle ohjaajasta kuvaajaan ja näyttelijöistä avustajiin. Kun kuvakäsikirjoitus on tehty kunnolla ja huolellisesti etukäteen kohtaus kohtaukselta ja kuva kuvalta, on itse kuvaamistyövaihe helpompi ja nopeampi.
Kuvakäsikirjoituksesta tuotantoryhmälle selviää muun muassa:
• kohtauksen kuvien kuvakoot ja -kulmat
• kohtauksessa esiintyvät henkilöt
• kuvassa tapahtuva liike visualisoituna
• kuvien kestot
Sarjakuvamaisesti luotujen kuvien lisäksi kuvakäsikirjoitus sisältää jonkin verran myös kirjallista infoa, joka täydentää ja tarkentaa yllä mainitun listan kohtia. Kuvakäsikirjoitukseen kirjataan myös repliikit. (Lisää tietoa kuvakäsikirjoituksesta muun muassa sivustolta http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/esituotanto/storyboard.jsp)
Nyt koetetaan kuvakäsikirjoituksen laatimista. Tekstiksi voidaan etsiä internetistä elokuvien käsikirjoituspätkiä tai vaikka jostain romaanista sellainen kohtaus, joka soveltuu helposti kuvakäsikirjoituksen tekoon. Toki kuvakäsikirjoituksen pohjana toimivan käsikirjoituksen voi kirjoittaa itsekin. Ennen työhön ryhtymistä kannattaa kuitenkin tutustua tarkemmin storyboardeihin, muun muassa internetistä malleihin syventymällä. On hyvä muistaa, että tärkeintä ei ole piirustustaito, vaan että kuvakäsikirjoitus on tarpeeksi informatiivinen koko tuotantoryhmälle.
Tarvikkeet:
* kuvakäsikirjoituksen pohjana toimiva teksti/käsikirjoitus
* piirustustarvikkeet
3. ELOKUVIEN VISUAALISUUS
Elokuvatekijät voivat valita elokuvaansa erilaisia visuaalisia ratkaisuja tehostamaan kerrontaa, luodakseen tunnelmia tai tuodakseen elokuvalle omaa tyyliään edustavan leiman (esim. Mika Kaurismäki, Quentin Tarantino, Stanley Kubrick…) Visuaalisia tehosteita voivat olla esim. elokuvan mustavalkoisuus, käsivaralta kuvaamisen vaikutelma, runsaat hidastukset/nopeutukset/lähikuvat, värikylläisyys…
Jokainen oppilas/opiskelija valitsee visuaalisuudellaan vaikutuksen tehneen elokuvan. Tehdään työ, joka sopisi elokuvan yhdeksi kuvaksi. Tekniikan saa vapaasti valita (maalaus, hiilityö, kuvakollaasi, tussityö…) Tähän taidetyöhön täytyisi siis saada puhallettua muusana toimivan elokuvan visuaalinen henki.
Tarvikkeet:
* työhön tarvittavat välineet
4. ELOKUVAJULISTETALKOOT
Elokuvajuliste on hyvä markkinoinnin väline, jolla pystytään viestittämään katsojille muun muassa millainen on elokuvan
• genre
• tuotantoryhmä
• näyttelijäkaarti
• visuaalinen ilme
Tehdään itse elokuvajulisteita Matti Kassilan elokuvista, pelkkien nimien perusteella. Opettaja jakaa listat elokuvien nimistä, ja oppilas saa valita yhden elokuvan jolle tekee julisteen. Nyt ei ole tarkoitus tehdä samanlaista julistetta kuin alkuperäinen on ollut: nyt suunnitellaan uusi, vain elokuvan nimen tuomien mielikuvien perusteella.
Tekniikaksi voidaan valita joku tietty (esim. tussi, vesiväri, kollaasi) tai jokainen voi valita omat tekniikan jolla julisteen toteuttaa.
Tarvikkeet:
* työhön tarvittavat välineet
5. TÄHDET, TÄHDET
Elokuvanäyttelijät nousevat tähdiksi, kun heidän elokuvien ulkopuolinenkin elämä nousee ihmismassoja kiinnostavaksi. Nykyinen elokuvateollisuus tuottaa ns. tähtiä liukuhihnavauhtia, mutta onko enää kyse tähdistä vai vain julkkiksista? Vai oliko todellisia elokuvatähtiä vain vanhaan hyvään aikaan – Hollywoodin kulta-aikaan tai Suomessa ansaikosten ja taunopalojen valtakaudella?
Oli miten oli, jokaisella meillä on suosikkimme. Nyt ikuistetaan idolit kuvataidetunnilla. Jokainen valitsee oman suosikkinsa näyttelijöiden joukosta. Etsitään valitusta ”tähdestä” valokuva lehdistä tai internetistä, joka kopioidaan piirtoheitinkalvolle. Kalvolla oleva kuva heijastetaan piirtoheittimelle tarkoitetulle kankaalle sen kokoisena, että kuva mahtuu A3-kokoiselle paperille. Paperi asetetaan kankaalle ja piirretään heijastettu kuva paperiin. Piirroksen ei tarvitse olla vielä tässä vaiheessa kovin tarkkaan piirretty, kunhan tärkeimmät piirteet ja viivat tehdään.
Kun luonnos on tehty, siirrytään pöydän ääreen taiteilemaan tähtikuvasta valmis. Opettaja voi valita tyylin, millä kuvat toteutetaan, esimerkiksi Andy Warhol -tyylisiä pop-taideteoksia räikeine väreineen ja voimakkaine viivoineen tai maalattuja potretteja tähdistä.
Tarvikkeet:
piirtoheitin
piirtoheitinkalvoja
tulostettu kuva elokuvatähdestä
työhön tarvittavat välineet
Äidinkieli
Vuosiluokilla 7-9 oppilas
* saa lisää kokemuksia teatterin ja elokuvan ilmaisukeinoista
* saa käsityksen median ja tekstien mahdista tuottaa mielikuvia, muokata maailmankuvaa ja ohjata ihmisten valintoja
* lukee tekstejä, myös erilaisia median tekstejä, tarkoituksenmukaista lukutapaa käyttäen
* pystyy tiivistämään fiktiivisen tekstin juonen, laatimaan henkilökuvia sekä seuraamaan henkilöiden ja heidän suhteittensa kehitystä
* pystyy tekemään havaintoja ja päätelmiä tekstin visuaalisista ja auditiivisista keinoista
Lukio-opiskelija
* nauttii kulttuurista ja arvostaa sen monipuolisuutta
* syventää medialukutaitoaan, jolloin hän pystyy analysoimaan ja tulkitsemaan erilaisia mediatekstejä, niiden taustoja ja tavoitteita sekä kriittisesti arvioimaan median väittämää informaatiota ja vaikutusta yksilöihin ja yhteiskuntaan
* oppii ymmärtämään kielen kuvallisuutta ja monitulkintaisuutta
* oppii tarkastelemaan monenlaisia tekstejä entistä tietoisempana tulkintaansa ohjaavista seikoista
* oppii ymmärtämään ja analysoimaan tekstin ja kontekstin suhdetta
1. VÄITTELY: ONKO ELOKUVA TAIDETTA VAI VIIHDETTÄ?
Toiset hakevat elokuvalta silkkaa viihdearvoa – toisille katselukokemus on taide-elämys muun taiteen jatkona. Elokuva ei ole teatterin tavoin koskaan yltänyt korkeakulttuurin asemaan – toisaalta esimerkiksi taideteollisessa korkeakoulussa opiskellaan elokuvatekoa nimenomaan elokuvataiteena. Mitä mieltä on luokka?
Järjestetään luokassa väittelytilaisuus. Valitaan tai arvotaan väittelyyn kaksi kahden hengen joukkuetta. Arpa valitsee myös, kumpi pari pitää elokuvaa taiteena, kumpi pelkästään viihteenä. Vaikka ei oikeasti olisikaan kyseistä mieltä, täytyy mielipiteessä pysyä väittelyn ajan. Parit saavat kolme minuuttia aikaa miettiä pointtejaan, kunnes he tulevat luokan eteen ”väittelemään”.
Toinen pari aloittaa sanomalla:
”meidän mielestämme elokuva on vain viihdettä, koska…” Ensimmäisen mielipiteen esitettyään toinen pari vastaa siihen, ja tästä alkaa väittely.
Muu luokka kuuntelee tarkkaan, sillä he toimivat tuomareina ja valitsevat väittelyn voittajaparin.
(Lisää tietoa väittelytilanteen taustoista ja periaatteista sivustolta http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat06a/html/vaittely.html)
2. ELOKUVAN SUHDE KIRJALLISUUTEEN
Matti Kassila teki useita elokuvia romaanien pohjalta, muun muassa F.E. Sillanpään teokseen pohjautuva Elokuu (1956), Ilmari Kiannon Punainen viiva (1959), Mika Waltarin Komisario Palmuja sekä Hella Wuolijoen Niskavuori (1984).
Usein katsoja ei tiedäkään elokuvan pohjautuvan romaaniin. Oletko sinä katsonut jonkun romaanin filmatisoinnin? Mikä on suosikkisi?
Annetaan tehtäväksi valita jokin kirjallinen teos, josta on myös tehty elokuva. Ensin luetaan kirja, jonka jälkeen katsotaan elokuva. Elokuvaa katsotaan kriittisesti:
• Millä lailla se vastaa romaania?
• Mitä on tehty toisin?
• Miksi ohjaaja on päättänyt tehdä jotain toisin?
• Vastaavatko elokuvan henkilöt romaanin henkilöitä ja niitä mielikuvia, joita lukukokemus loi?
• Entä tapahtumapaikat?
• Oliko filmatisointi onnistunut?
• Piditkö enemmän romaanista vai elokuvasta?
• jne.
3. ELOKUVAN HAHMOT
Elokuvasta kuin elokuvasta pystyy löytämään tietyt henkilöhahmotyypit, jotka kantavat tarinaa eteenpäin. Tällainen hahmoihin tutustuminen auttaa elokuvan analysoinnissa, mutta toisaalta myös käsikirjoittajaa luodessaan elokuvalle henkilöitä. Ruotsalainen elokuvadramaturgi ja teoreetikko Ola Olsson on jaotellut hahmoja seuraavanlaisesti:
• päähenkilö
• sankari
• riivaaja
• sivuhenkilö
• todistaja
• lähin tai läheisin suhde
• varjo tai peili
• viiden minuutin vierailija
Otetaan selvää, mitä ihmettä Olsson on näillä oikein tarkoittanut: Eikö päähenkilö olekaan sankari? Mikä ihmeen peili? Millainen on viiden minuutin vierailija?
Peilataan oppilaitten löytämää tietoa elokuviin: muistuuko mieleen joku selkeä varjo tai lähin suhde? Kuka riivaaja on suosikki, kuka sankari puolestaan inhokki?
Tehtävää voi laajentaa tekemällä esitelmät itse valittujen elokuvien hahmoista. Jokainen valitsee elokuvan, jonka hahmoja tutkitaan analysoivasti ja etsitään elokuvan sankari, päähenkilö, riivaaja jne. Esitellään luokalle.
4. KOHTAUSANALYYSI
Elokuva koostuu kohtauksista. Kohtauksella tarkoitetaan yhtä toiminnallista kokonaisuutta, jonka tapahtumapaikkana on yksi kuvausympäristö. Yksi kohtaus sisältää yhden käsikirjoitukseen sisällytetyn tapahtuman, esim. keskustelu, takaa-ajo, rakkauskohtaus…
Elokuvien analysointi eli tarkempi tarkastelu ja purkaminen pieniin osiin auttaa ymmärtämään elokuvakerrontaa, sen tavoitteita ja lainalaisuuksia. Nyt oppilaat saavat valita lempielokuvansa lempikohtauksen, jota he analysoivat kohtausanalyysia apuna käyttäen. Se koostuu kolmesta osasta, jonka kaikkiin kohtiin pyritään vastaamaan:
MITÄ NÄEN?
1. Ihminen
2. Vaatetus
3. Miljöö eli ympäristö
4. Rekvisiitta eli esineistö
5. Ajankohta
MITEN NÄEN?
1. Kuvakoot
2. Kamerakulmat
3. Kameran liikkeet
4. Valaistus
5. Leikkaus
MITÄ KUULEN?
1. Ääni (tehosteet ja taustaäänet)
2. Musiikki
3. Dialogi eli vuoropuhelu
5. HENKILÖANALYYSI
Elokuvantekijällä on syynsä, miksi elokuvan henkilöt ovat sellaisia kuin ovat. Hahmot eivät ole vain sattumalta mukaan istutettuja, vaan jokaisella on sananmukaisesti oma roolinsa tarinan ja kokonaisuuden kannalta.
Hahmoihin voi tutustua tarkemminkin analyysin avulla ja sen kautta ymmärtää henkilöä paremmin. Koetetaan analyysin tekoa The Art of Dramatic Writing -kirjan luokittelua. Valitaan jostain elokuvasta henkilö, jota tarkastellaan. Pyritään täyttämään seuraavat kohdat:
FYSIOLOGIA
1. Sukupuoli
2. Ikä
3. Pituus ja paino
4. Hiusten, silmien ja ihon väri
5. Ruumiin rakenne
6. Ulkonäkö (kaunis, ruma, lihava, hoikka…)
7. Heikkoudet (fyysinen vamma, sairaudet…)
8. Perinnölliset taipumukset
SOSIOLOGIA
1. Sosiaalinen luokka (työväen luokka, keskiluokka, yläluokka)
2. Ammatti (tulot, työolot yms.)
3. Kotiolot (vanhemmat elossa tai kuolleet, oma siviilisääty, mahdolliset avioerot…)
4. Koulutus (pituus, koulut, todistukset)
5. Uskonto
6. Rotu, kansalaisuus
7. Yhteiskunnallinen asema
8. Poliittiset mielipiteet
9. Harrastukset
PSYKOLOGIA
1. Henkilökohtainen kunnianhimo
2. Turhaumat, tärkeimmät pettymykset ja vastustajat
3. Moraalikäsitykset
4. Temperamentti
5. Elämänasenne (alistunut, taistelija jne.)
6. Kompleksit (päähänpinttymät, estot, pelot…)
7. Käyttäytyminen
8. Lahjakkuudet
9. Ominaisuudet
10. Älykkyys
Katsoja ei välttämättä saa selvillä kaikkia kohtia – ei ehkä suurintakaan osaa – mutta elokuvantekijät jättävätkin katsojalle varaa mielikuvitukselle ja tilaa täyttää tyhjiä aukkoja.
Saman listan mukaan voidaan täyttää kohdat myös itsestä. Listan voi pitää vain itsellä jos niin haluaa tai esitellä esim. pareittain.
6. PIKAELOKUVA
Analysoinnin, katsomisen ja kokemisen lisäksi on tärkeää, että nuoret pääsevät myös itse tekemään elokuvaa. Elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala esittelee teoksessa Elävästi kuvaa – Kokemuksia lasten ja nuorten elokuvaopetuksesta (1999, 13) elokuvantekomenetelmän, jonka on käytännössä havainnut toimivaksi. Kyseessä on pikaelokuva, joka pystytään tekemään alusta loppuun vain kolmessa tunnissa. Pikaelokuvan vaiheet ovat:
1. IDEARIIHI (n. 30min.)
• ideoidaan paikkoja (mahdollisia, mahdottomia) > valitaan ehdotuksista mieluisimmat
• ideoidaan roolihahmoja > valitaan ehdotuksista mieluisimmat
• ideoidaan elämäntilanteita (esim. muuttaminen, onnettomuus, murha, koulun loppuminen…) > valitaan ehdotuksista mieluisimmat
• nopeita mielikuvia
• ideariihen lopuksi luetaan valitut paikat, roolit ja tilanteet ääneen (kaikkia ei kuitenkaan tarvitse käyttää)
2. TARINAN KEKSIMINEN (n. 1h)
• joko nuoret keskenään tai opettajan avustamana
• tarinan ei vielä tarvitse tulla valmiiksi, alkutilanne tärkein
3. KUVAAMINEN (n. 1,5h)
• suoraan järjestyksessä kuva kuvalta
• ilman editoimista
• jokainen kuva voidaan harjoitella ennen filmaamista
• tärkeää pitää tekemisen tempo yllä!
4. ENSI-ILTA
• katsotaan valmis elokuva saman tien: sama pika-vauhti jatkuu
7. ELOKUU-ELOKUVAN OPPIMATERIAALI VERKOSSA
Matti Kassilan Elokuu-elokuvaan (1956) perustuva oppimateriaali löytyy osoitteesta http://www.elokuu.edu.hel.fi/. Oppimateriaalikokonaisuuden on tuottanut Helsingin Opetusviraston Mediakeskus, ja se on tarkoitettu yläaste- ja lukioikäisille oppilaille. Tehtäviä löytyy eri oppiaineisiin liittyen, ja ne on suunniteltu noudattamaan valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteita, muun muassa oppilaan ajattelutaidon harjoittaminen, kuuntelu- ja katsomiskyvyn kasvaminen, suomalaisen kulttuurin arvostaminen, ryhmätyöskentely, tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittyminen jne.
Elokuu-elokuvan saa tilattua YLEn tallennemyynnistä, ja koska elokuva tulee opetuskäyttöön, ei siitä tarvitse erikseen maksaa tekijänoikeusmaksua (katso tarkemmin http://www.yle.fi/tallennemyynti/).
8. TOP KYMPIT
Elokuvat jakavat mielipiteitä, ja niihin liittyen laaditaan usein erilaisia listoja: Parhaat elokuvat, surkeimmat loppuratkaisut, ikimuistoisimmat elokuvarepliikit…
Laaditaan nyt omia Top 10 -listoja. Jokainen saa valita itse, mistä tekee listan, esimerkiksi:
• Parhaat kauhuleffat top10
• Ihanimmat lemmenparit top10
• Elokuvasankarit top10
• Elokuvaflopit top10
• Kotimaiset elokuvat top10
• jne.
Listan laatijan täytyy perustella, miksi juuri hänen valitsemansa elokuvat, hahmot tms. ovat listalle päässeet.
9. DRAAMAN AIHEITA
Aristoteles määritteli draaman olevan inhimillisen toiminnan jäljittelyä. Draaman aiheiden täytyy olla sellaisia, jotka vaikuttavat voimakkaasti fiktiivisiin elokuvan henkilöihin – ja toki myös katsojiin. Samat draaman aiheet (kuten kuolema, onneton rakkaus, matka jonnekin) toistuvat elokuvissa vuodesta toiseen, mutta käsittelytavat vaihtelevat.
Mietitään erilaisia elokuvien aiheita, ja kirjoitetaan sen elokuvan nimi, joka teemasta tulee ensimmäisenä mieleen. Opettaja luettelee kohtalaisen nopeaan tahtiin aiheita:
• kuolema
• onneton rakkaus
• sairastuminen
• sota
• menetys
• luonnonkatastrofi
• jne.
Aiheet ovat usein ns. negatiivisia – muuten draaman kaarta olisi vaikea rakentaa, sillä kaikkihan olisi jo hyvin.
Kun kaikki aiheet on käyty läpi, keskustellaan oppilaiden listoista, mikä elokuva on kellekin tullut ensimmäisenä mieleen. Jutellaan elokuvista tarkemminkin: saavutettiinko elokuvassa onni vai ei? Kuinka se saavutettiin tai mikä sen esti? Oliko aiheen käsittely onnistunutta vai ei? jne.