Timo Hannunen
Timo Hannunen syntyi Multialla kesäkuussa 1969. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli artesaani-puusepäksi Petäjäveden Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. 1990-luvun alussa Hannunen siirtyi Limingan taidekouluun, jossa hän aloitti kuvanveisto-opinnot. Vuoden jälkeen hänen matkansa jatkui Kankaanpään taidekouluun, josta hän valmistui vuonna 1995.
Multialainen kuvanveistäjä otti heti alusta alkaen osaa näyttelyihin, jotka antoivat nuorelle taiteilijalle jalansijaa alalla. Hannusen ensimmäinen näyttely oli vuonna 1992 Multian kunnanvirastossa, jossa oli esillä grafiikkaa, muutama öljyteos ja tilateos. Kankaanpäässä hän jätti grafiikan ja öljymaalaukset taakseen ja omaksui päämateriaalikseen kiven ja erityisesti graniitin. Vuonna 1994 Hannunen teki puolitoista kuukautta kestäneen opintomatkan Siperian Krasnoyarskiin, jonka taideinstituutissa hänen töitään oli esillä. Kaupungissa vietetty aika toi muutoksen kuvanveistäjäopiskelijan kuvantekoon, joka muuttui karumpaan suuntaan. Hannunen on itse kuvannut Siperian vaikutusta seuraavasti;
”Siperian matkalla kesällä 1994 ymmärsin, kuinka yksinkertaiset ja selkeät säännöt voivat kätkeytyä tekemiseni ytimeen, ja miten ympäristö ja yksinäisyydessä työskentely vaikuttavat minuun… Käsittelen töissäni aikaa ja sen olemusta, hetkeä siitä. Selaan näkymätöntä muistikirjaa, jossa ei ole ensimmäistäkään kirjainta.” (Suur-Keuruu 26.8.1996)
Hannunen järjesti ensimmäisen näyttelynsä Keuruun taidemuseossa syksyllä 1996 yhdessä opiskeluaikaisen kaverinsa Anssi Taulun kanssa. Graniittipainotteisuus näkyi selvästi Hannusen näyttelyteoksissa, jotka olivat yhtä pronssiveistosta lukuun ottamatta graniittisia. Keuruulaistaiteilija Pekka Suhonen patisti yleisöä käymään lupaavan kuvanveistäjän näyttelyssä. Yleisö otti vaarin taiteilijan kehotuksesta, minkä seurauksena näyttelyssä vieraili yli 600 kävijää. Näyttelyn jälkeen kuvanveistäjä tarjosi näyttelyn veistoksia Multian kunnalle, joka päätti hankkia molemmat taidemuseon hoitaja Ann-Mari Karvisen suosittelemasta kahdesta veistoksesta. Kiitoksena luottamuksesta Hannunen lahjoitti kunnalle vielä kolmannen veistoksen. Veistokset on sijoitettu Multian keskeisiin virastoihin.
Vuosituhannen viimeinen vuosi oli merkittävä nuorelle kuvanveistäjälle. Tällöin Keski-Suomen taidetoimikunta myönsi Hannuselle 15 000 markan suuruisen työskentelyapurahan. Samoihin aikoihin taiteilija oli muuttamassa Multialta Haapamäen Riihoon. Kun Hannunen sai Keuruun kaupungilta vielä tilauksen uuden kirjaston edustalle tulevasta hirviveistoksesta, oli toiminnan täyteinen vuosi takana.
Kuuntelija -niminen hirviveistos sijoitettiin paikalleen elokuun alussa vuonna 2000. Lähes kaksi ja puoli metriä korkean teoskokonaisuuden materiaalina on Korpilahden musta graniitti ja se painaa 5 000 kilogrammaa. Veistos paljastettiin syyskuun lopulla ja tilaisuuden juhlapuhujana oli valtioneuvos Kalevi Sorsa. Kuuntelija -veistos on Hannusen ensimmäinen julkinen veistos Keuruulla. Veistoksen taloudellisesta puolesta vastasi Keuruulta Amerikkaan muuttanut Sulo Rissanen, joka testamenttasi kaupungille varat teosta varten.
Maaliskuussa 2001 alkoi Timo Hannusen ensimmäinen suuri yksityisnäyttely Keuruun museossa. Merkintöjä ajasta -näyttely sai paljon kiitosta esimerkiksi Hannusen vanhalta opettajalta Hannu Lukinilta ja taidekriitikko Hannu Castrénilta, jonka mukaan ”näyttely on läpimurto läpi kiven, mutta myös suomalaisen kuvanveiston” (Keskisuomalainen 12.4.2001). Keuruun jälkeen näyttely jatkoi matkaansa Oulussa sijainneeseen Art Halvare-galleriaan. Vuoden 2001 lopulla Hannunen sai merkittävän tilauksen Jyväskylän kaupungilta, joka tilasi kuvanveistäjältä veistoksen Kuokkalassa sijaitsevan kiertoliittymän keskelle. Kuusi metriä korkean ja Korpilahden mustasta graniitista valmistetun veistoksen nimi on Halla.
Vuoden 2005 alkusyksystä Timo Hannusen veistoksia oli esillä Multialaista satoa -näyttelyssä, johon hän osallistui yhdessä taiteilijavaimonsa Anitan kanssa. Syksyllä 2005 Hannunen sai Keski-Suomen kulttuurirahastolta kokovuotisen kuvataide-apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Apurahan suuruus oli 16 000 euroa.
Hannunen saa aiheet teoksiinsa omista arkipäivän kokemuksistaan, joissa luonto on oleellisesti esillä; taiteilijan harrastuksiin lukeutuvat muun muassa metsästys ja kalastus. Kuvanveistäjä ei luonnostele veistoksiaan, vaan veistos muotoutuu vähitellen kohti päätöstään. Tämän vuoksi sattumallakin saattaa olla oma merkityksensä valmiissa teoksessa. Hannunen on uransa alusta alkaen kieltäytynyt selittämästä teoksiaan, sillä hän näkee tämän tehtävän kuuluvan katsojan yksinoikeudeksi.
Timo Hannunen ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen kesäkuun alussa 2007. Tällöin media sai tiedon siitä, että Hannunen valmistaisi taiteilija Juice Leskisen hautamuistomerkin Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle. Yli kaksi metriä korkean ja noin neljä tonnia painavan muistomerkin materiaalina on Korpilahden musta graniitti. Hannunen sai vapaasti suunnitella ja toteuttaa veistoksen, jonka alkuidea syntyi virtaavan veden ajatuksesta. Kuvanveistäjä halusi veistoksessa painottaa erityisesti luonnonvoimien symboliikkaa. Juice Leskisen muistomerkki sijaitsee Kalevankankankaan hautausmaalla Veikko Sinisalon muistomerkin vieressä, joka sekin on Hannusen taidonnäyte.
Timo Hannunen on arvostettu kuvanveistäjä, joka on osallistunut moniin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Hän kuuluu Keuruun ja Jyväskylän taiteilijaseuroihin ja on Suomen Kuvanveistäjäliiton kokelasjäsen. Hannusen veistoksia on ollut esillä muun muassa Mäntän kuvataideviikoilla, Jyväskylän taidemuseossa ja Helsingin Taidehallissa. Hannunen on valmistanut myös monia julkisia veistoksia ja tilaustöitä. Esimerkiksi Saarelan veistospuistossa Oulussa on kuusi Hannusen veistosta ja Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä kaksi veistosta.
Lähteet:
- SuurKeuruu / Suur-Keuruu (26.8.1996, 27.9.1996, 18.11.1996, 20.1.1999, 5.11.1999, 2.8.2000, 30.8.2000, 12.3.2001, 14.12.2001, 4.7.2005, 27.7.2005, 3.10.2005, 8.6.2007, 21.9.2007)
- Keskisuomalainen (5.7.1992, 15.9.1996, 12.3.2001, 12.4.2001 4.9.2003)
- www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi
Teksti: Markus Järvinen