Takaisin Keuruun museon kotiseutukohteet-sivulle
Keuruun Pohjoislahdella sijaitsee Suomen sodassa käydyn Riitalahden kahakan muistomerkki. Kahakassa (22.7.1808) Viaporista palanneet suomalaissotilaat hyökkäsivät keuruulaisten talonpoikien tukemina venäläisen ruokakuormaston kimppuun. Harmaa luonnonkivipaasi pystytettiin tapahtumapaikalle 1920-luvulla.
Keuruun vanhan kirkon alueella sijaitsevat kansalaissodan kummankin osapuolen muistomerkit.
Valkoisten muistomerkin suunnitteli Ilmari Wirkkala. Muistomerkki kuvaa kivääriinsä nojaavaa suojeluskuntalaista ja se sijaitsee kirkkoaukean laidassa, jota pidettiin arvokkaimpana hautapaikkana. Patsas paljastettiin 14.8.1921. Teksti: Tässä lepäämme / kuuliaisina isänmaan / laeille. Paikkakuntalaiset pystyttivät patsaan.
Punaisten oma punagraniittinen muistomerkki siirrettiin kirkkomaalle vuonna 1970. Teksti: 1918 / Vakaumuksensa / puolesta kaatuneiden muistolle.
Haapamäen asemarakennuksessa on muistolaatta, joka on pystytetty Haapamäellä sijainneen Mannerheimin lyhytaikaisen (17.3-21.3.1918) komentopaikan muistoksi. Laatan kiinnittivät asemarakennuksen seinään vuonna 1967 yhteiskoulun entiset oppilaat koulunsa 60-vuotisjuhlissa.
Keuruun sankaripatsas on Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja se paljastettiin 16.6.1957. Sankaripatsas käsittää kiviseinämän, johon on liitetty hienohakattu graniittipaasi. Paasiin on kuvattu vapaudenristi.
Teksti: Isänmaa / Sun kuullen kutsuasi / me kaikki uhrasimme puolestasi / 1939-1944.
Sankarihauta-alueella on myös Tauno Wirkkalan tekemä korkea takorautainen "pyhä risti" sekä alueen kulmissa olevat kivijalustoilta nousevat soihdut.
Pihlajavedellä sankarivainajat saivat muistopatsaan itsenäisyyspäivänä 1949. Patsaan suunnitteli arkkitehti Laila Niemioja ja valmisti Tervajoen Kiviveistämö. Sankaripatsaan korkeus on 3,30 metriä ja sen päällä on metallinen vapaudenristi. Teksti: Isänmaan puolesta.
Haapamäen sankaripatsas on taiteilija Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja Granit Oy:n valmistama. Vehmaan punaisesta graniitista valmistettu patsas paljastettiin 14.10.1956. Ylöspäin kapenevassa kivessä on kuvattuna vapaudenristi, sotilaan kypärä ja poikittainen miekka.
Teksti: Uhrinne arvo / ikuinen on / muistonne pyhä / kuolematon.
Haapamäen Osuuspankin seinään kiinnitettiin Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n muistolaatta vuonna 1989. Tällöin tuli kuluneeksi 50 vuotta Talvisodan syttymisestä ja OKO:n evakuoinnista Helsingistä Haapamäelle. OKO piti päämajaansa Haapamäellä aina kevääseen 1940 asti. Tämä on ainoa kerta Suomen historiassa, kun keskuspankki on toiminut muualla kuin pääkaupungissa.
Pihlajaveden rautatieasemalla on muistolaatta kolmelle siviilille, jotka menehtyivät neuvostokoneiden pudotettua 30 miina- ja palopommia rautatieasemalle 30.12.1939. Neuvostokoneiden tarkoituksena oli todennäköisesti pudottaa pommit Haapamäen rautatieasemalle, mutta ne - syystä tai toisesta - erehtyivät asemasta.
Pihlajaveden ja Haapamäen puolivälissä sijaitsevalle metsähautausmaalle on haudattu 11 neuvostosotilasta. Näiden muistoksi on pystytetty betoninen muistomerkki, jossa on metallinen viisisakarainen tähti.
Valvontakomission toimittamassa muistomerkissä on vain venäjänkielinen teksti, jonka suomenkielinen käännös on "Tässä on haudattuna yksitoista (11) neuvostoliittolaista sotilashenkilöä".
Keuruun vanhan kirkon kirkkotarhassa on Laila Niemiojan suunnittelema ja Keuruun Kiviveistämön valmistama muistomerkki valtakunnan rajan taakse jääneiden vainajien muistoksi. Muistomerkki paljastettiin 14.7.1957 ja siihen on hakattu Karjalan vaakuna.
Teksti: Teidän uskonne ja toivonne / on perintö, / siunauksena sukupolville. / Karjalaan jääneitä vainajia / kunnioittaen ovat Keuruun / karjalaiset pystyttäneet / tämän muistomerkin v. 1957.
Haapamäen hautausmaalla sijaitseva Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki on vuodelta 1956. Sen suunnitteli Kirsti Liimatainen. Muistomerkin julkisivussa on korkea risti, jonka juuressa on kannel ja elämänlehvä.
Muistokirjoitus: Kotimultahan jäivät / rakkaaseen / sukupolvet töineen / toiveineen / mutt' uskon, ristin / ja kanteleen / he lahjaksi jättivät / lapsilleen. Muistomerkin sivussa on Karjalan vaakuna ja teksti Karjalan kumpujen kätköissä nukkuvien muistolle.
Keuruun vanhan kirkon eteläpuolisella seinällä on Keuruun ensimmäisen kirkon muistokilpi. Pronssilaatan suunnitteli taiteilija Ilmari Soikkanen ja se kiinnitettiin kirkon seinään vuonna 1952. Teksti: Tällä paikalla seisoi Lapinsalmen eli Keuruun seurakunnan ensimmäinen pyhäkkö Pyhän Mikaelin kappeli 1500-luvulta vuoteen 1656. Seurakunnan ensimmäinen pappi 1628-1646 Akseli Theodorikinpoika sai leposijan sen kuorissa.
Keuruun toisen kirkon muistomerkki (kuvassa) sijaitsee noin 60 metrin päässä nykyisestä vanhasta kirkosta. Vuonna 1973 valmistunut, Eino Lehtisen suunnittelema, kuparilaatta on kiinnitetty suureen luonnonkiveen. Teksti: Tällä paikalla oli Keuruun seurakunnan toinen kirkko 1659-1799.
Vuonna 1922 valmistunut ja 1960-luvun alussa puretun Keuruun uuden hautausmaan ensimmäisen siunauskappelin paikalla on taiteilija Eino Lehtisen vuonna 1966 suunnittelema kivinen muistomerkki.
Runoilija Einari Vuorela (17.8.1889-10.7.1972) on haudattu Keuruun vanhan kirkon puistoon. Hautamonumentin suunnitteli kuvanveistäjä Pentti Papinaho ja se paljastettiin 1.10.1974. Hautakivessä on pronssinen Vuorelan profiilimuotokuva. Teksti: Sinessä sädehtivät kiurun portaat. Muistomerkin rahoittaminen mahdollistui osin Papinahon suunnitteleman Einari Vuorela -mitalin myynnistä saaduilla tuloilla.
Keuruun vanhan kirkon alueelle on haudattu taidegraafikko, professori Lauri Santtu (3.8.1902-4.5.1986). Santtu haudattiin perhehautaan. Haudalla on Santun vuonna 1959 suunnittelema muistomerkki, johon sisältyy Oiva Heleniuksen vuonna 1936 valmistunut pienoisveistos. Pienoisveistos esittää kyykistyvää naista. Teksti: Me nukumme uskossa Jumalaan maan siunatun helmassa.
Tehtailija Toivo Mäkisen (1886-1941) haudalla on kuvanveistäjä Eemil Halosen veistos vuodelta 1945. Hautamonumentti on Keuruun ensimmäisiä julkisia veistoksia. Veistoksessa on kuvattuna alaston nainen, joka pitää toisessa kädessään lankavyyhtiä. Toinen käsi nojaa naisen takana olevaan maljaan. Mäkinen perusti Keuruulle vuonna 1922 pitkään toimineen sukkatehtaan, joka työllisti huomattavasti keuruulaisia naisia.
Vanhan kirkon itäpuolella sijaitsee muistomerkki, joka muistuttaa Keurusselän suurimmasta kirkkoveneonnettomuudesta, joka tapahtui elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1845. Muistomerkki on talonemäntä Kristiina Kolhon (s. 1802) ja hänen tyttärensä Fredrika Kolhon (s. 1827) hautakivi, jonka taakse on kaiverrettu myös 24 muun onnettomuudessa menehtyneen nimet.
Keuruun uudelle hautausmaalle on haudattu kirjailija Eero Tuomaala, yhteiskuntatieteilijä Aksel Warén ja valtiopäiväedustaja Juho Riihimäki. Eero Tuomaala (10.11.1919-10.9.1992) erikoistui erityisesti sotakirjallisuuteen. Aksel Warén (3.5.1869-1899) kirjoitti Keuruun ensimmäisen pitäjänhistoriateoksen vuonna 1890. Hänen hautamuistomerkkinsä esittää katkennutta kynää, joka kuvaa varhain päättynyttä tutkijanuraa. Muistomerkki on jyväskyläläisen hautakiviveistämö V. Mikkilän valmistama. Juho Riihimäki (13.5.1835-20.2.1903) oli pitkäaikainen talonpoikaissäädyn edustaja Suomen valtiopäivillä. Hautakivessä on pyöreä pronssireliefi, jossa on kuvattuna Riihimäki.
Viikin torni sijaitsee Keurusselän kasarmialueella. Se valmistui 20.8.1977 vietetyn pataljoonan kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. Muistomerkki on rakennettu paikalla aiemmin sijainneen Viikin talon navettarakennuksen kivistä. Sen suunnitteli varuskunnan päällikkö Elja Puranen ja sen toteutuksesta vastasivat varuskunnan pioneerit. Muistomerkkiin on kiinnitetty laatta, joka kertoo Viikin tilalla vuonna 1822 aloittaneesta maaseudun ensimmäisestä kutomakoulusta.
Keuruun pioneerivarikolla Kalettomalla on taiteilija Veikko Koskisen suunnittelema muistolaatta. Se kiinnitettiin pioneerivarikon esikunnan seinään vuonna 1980 vietetyssä pioneerivarikon 40-vuotisjuhlassa. Muistolaatan leveys on 270 cm ja korkeus 150 cm.
Keuruun Keskusaukiolla sijaitsee Lions Clubin aloitteesta toteutunut "vuotava kivi" -taideteos. Rakennusmateriaalina oli 10 700 kilogrammaa painanut graniittikivi, josta taiteilija Erkki Koskinen rakensi suihkulähteen ja vesialtaan. Lions Clubin jokavuotisen perinteen mukaan altaassa kastautuu vappuna yhteiskunnallisessa toimessa ansioitunut "kraananeuvos".
Haapamäen yhteiskoulun päädyssä sijaitsee kuvanveistäjä-professori Pentti Papinahon valmistama Tiedonkallio -reliefi. Reliefin kustansi lähes 500 opinahjon entistä opettajaa ja oppilasta, jotka halusivat muistaa vuonna 1967 valmistunutta uutta koulurakennusta 60-vuotisesta opetustoiminnasta Haapamäellä. Taideteos valmistui vuonna 1968 Halosen taidevalimossa Lapinlahdella ja se paljastettiin kevätlukukauden päättäjäisjuhlassa 31.5.1968. Teos on 4,5 metriä korkea ja painaa 750 kiloa.
Keuruun Kivelän ala-asteen pihassa on kuvanveistäjä Timo Karan valmistama Lintufantasia -veistos. Noin kolme metriä korkea veistos on valmistettu raudasta ja betonista ja siinä on kuvattuna kolme flamingoa. Veistos paljastettiin 10.10.1989 ja se on Keuruun kaupungin ensimmäinen julkinen ulkoveistos. Kaupunki maksoi veistoksesta 70 000 markkaa.
Keuruun uimahallin päätyseinässä on taiteilija Raimo Paavolan viisiosainen akryylireliefi Veden elämää. Taideteoksen paljastustilaisuus pidettiin 11.8.1980.
Keuruun kirjaston etupihalla sijaitsee taiteilija Timo Hannusen suunnittelema Kuuntelija -veistos. Veistos esittää hirveä ja se on valmistettu mustasta graniitista. Kokonaiskorkeutta veistoksella on alustoineen noin 2,5 metriä ja painoa noin 5 000 kilogrammaa. Se paljastettiin 25.9.2000. Veistoksen kustansi edesmennyt keuruulainen Sulo Rissanen.
Kuvanveistäjä Pentti Papinahon Elämänmuotoja Keuruulla -reliefi sijaitsee kaupungintalon valtuustosalissa. Vuonna 1977 paljastettu reliefi on kahdeksanosainen ja sen materiaalina on punahonka.
Kuvanveistäjä Pentti Papinahon Elämän kasvu -seinäreliefi sijaitsee Keuruun terveyskeskuksen aulassa. Abstraktinen reliefi paljastettiin 13.8.1989.
Taiteilija Eino Lehtisen muotoilema pronssinen Runoilijan muotokuva kuuluu Keuruun kirjaston veistoksiin. Se on rintakuva runoilija Einari Vuorelasta. Veistos paljastettiin vuonna 1975.
Takaisin Keuruun museon etusivulle