Kamanan tontun kirjeen saa avata ensimmäinen kävijä Kamanassa 21.12. saakka. Viimeiset muistelmat ennen joulua ajalla 22. - 24.12.2007 tonttu lähettää internetin välityksellä.
Kuva: Keuruun museo
Kamanan tonttu Verneri Kuva:Keuruun museo
Takaisin etusivulle
Kamanan tonttu muistelee 90-vuotiaan itsenäisen Suomen tapahtumia ja jouluperinteitä.
Onpas aika vierähtänyt! Vastahan se oli, kun vallankumousta ja tsaarin vallan loppumista täällä Keuruullakin juhlittiin. Talvisodan syttymisestäkin on jo 68 vuotta. Mitäpä tonttu näistä ihmisten asioista tietää ja tontun iässä 90 vuotta on niin lyhyt aika….
Tänään on myös Antin päivä. Vanha kansa sanoi, että jos Anttina sataa vettä, niin vasta Tuomaana tulee lunta. Antin päivän pakkaset tiesivät lauhaa joulua ja koko talvea. Niin ja sanottiinhan, että Antti aisoilla ajaa, Kaisa kansia valaa. Antista talvi ja joulun odotus tosissaan alkoi. Antti joulut aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa!
Nyt on sitten joulukuu.
Tiedättekös, että joulukuun vanha nimitys talvikuu oli käytössä vielä 1700-luvulla. Nyttemmin joulujuhlan merkitys antoi kuukaudelle nykyisen nimen.
Tänään on monessa kodissa avattu joulukalenterin eli adventtikalenterin ensimmäinen luukku. Se ei olekaan mikään vanha perinne, sillä joulukalenteri kotiutui Suomeen vasta 1930-luvulla.
Eipä nämä Kamanan tontun hommat nykyään muutu edes joulun alla. Ihmiset vain näyttävät olevan jo huolissaan jouluvalmisteluista. Mutta tuleehan se joulu tekemättäkin. Ennen vanhaan tosin joulu oli niin tärkeä juhla, että sitä varten varustauduttiin hyvin. Uskottiin, että jos ruoka jouluna loppui, se ennusti talon köyhtymistä. Joulukseen jokainen kokoo, joulukseen hiirikin säilyttää!
Tänään on 1. adventti ja saa sytyttää ensimmäisen kynttilän. Kirkossa kaikuu Hoosianna. Taidanpa mennä sitä parvelle kuuntelemaan. Kerran kanttori Virtanen näki minusta vilauksen, mutta mumisi sitten, ettei tonttuja ole olemassa… Hih!
Muistan kun hoosianna kaikui vanhassa kirkossa. Nyt siellä on kovin hiljaista, mutta kauan on vanha kirkko keuruulaista elämää katsellut. Itsenäisyyden aika on siitä vain pieni osa. Kyllä minäkin muistan kun kuningas vaihtui tsaariksi ja kirkkoherra Rosenback luki hallitsijan vakuutusta. Itsenäisestä Suomesta ei kukaan edes nähnyt unta!
Muistelinpa itsenäisyyspäivää odotellessa, että ei se itsenäisyyden aika helppoa ole ollut. Tontun muistiin on jäänyt ikäviäkin tapahtumia, sodat ainakin. Tuolta jyväaitasta katselin, kun Keurusseudun miehet lähtivät sotaan. Oli rautatieasemalla väkeä ja surullinen tunnelma. Sitten tuli evakkojunia mukanaan ihmisiä ja karjaa. Surua ja kaipausta siitä sodasta seurasi moneen kotiin, pappilaankin, mutta rintamat kestivät ja lopulta sotakin loppui. Kyllä siinä tonttu jos toinenkin mietti, että miten ihmisten asiat voivatkin kovin pahaan solmuun mennä…
Silloin ennen sodan syttymistä puhuttiin paljon sodan enteistä. Jossain päin Suomea lehti oli vielä puussa, kun ensilumi satoi maahan. Keurusseudulla nähtiin lokakuussa upeita punaisia revontulia. Ei sellaisia ollut kukaan ennen nähnyt. En minäkään, vaikka olen jo kauan elänyt.
Mutta muistanpa senkin, mitä Keuruun kirkkoherra Malmsten vainaa aikoinaan, 1860-luvulla, kertoili piippuaan poltellen. Hän oli nähnyt näyn, unenkohan, että Keuruun kirkkokangas on asuttu Lapinkankaalta Kukkainojalle saakka, taloja oli vieri vieressä ja ihmisillä oli hyvät olot, paremmat kun hänen aikanansa. Mutta siitä kirkkoherra oli onnellinen, ettei näe niitä aikoja, sillä tulevat keuruulaiset kulkivat vakavia vaikeuksia kohdaten… Taisi kirkkoherra puhua sodista, joita tulevat sukupolvet kohtasivat.
Kova on ollut itsenäisyyden hinta, ja siitä on joka tonttukin sotaveteraaneille ja sodan aikaiselle kotirintamalle kiitollinen!
Itsenäisyyspäivään kuuluu paljon perinteitä ja niistä me tontut pidämme. On juhlat presidentin linnassa (en saanut kutsua taaskaan) ja ikkunalle laitetaan kaksi kynttilää palamaan, kun kello on 18. Se onkin mukava tapa, joka alkoi 1920-luvun lopulla.
Ennen sitä, Ruotsin vallan aikaan, kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä ja kuninkaallisten vieraillessa maassa. Suomen suurruhtinaskunnassa kynttilät syttyivät tsaariperheen kunniaksi.
1800-luvun lopulla juhlistettiin omien suurmiesten merkkipäiviä kynttilöillä. Sortovuosina ikkunakynttilät sytytettiin Runebergin päivänä 5. helmikuuta ja osoitettiin mieltä venäläistämistä vastaan. Mutta niinä aikoina suomalaisuus vasta vahvistuikin ja sitten alkoi itsenäisyyden aika.
Itsenäinen Suomi täyttää tänään 90 vuotta. Kyllä minä muistan, miten 90 vuotta sitten 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. Venäjällä oli aiemmin syösty tsaari vallasta, jonka seurauksena katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä.
Ja niin toteutui se pitkään puhuttu asia, että ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia! Vasta vuonna 1919 valtioneuvosto päätti, että 6.12 on itsenäisyyspäivä.
Nikolaus viettää nimipäiväänsä ja niin sitä ennen sanottiin, että millainen on sää Nikolauksen päivänä, niin sellaista on koko joulukuu. Kohtahan se nähdään, tiesikö vanha kansa mistä puhuu!
Tuli sekin mieleen, miten Suomesta piti tulla kuningaskunta! Olihan se prinssikin jo tilattu, sieltä Saksasta, mutta ei se sitten tullutkaan. Presidenttejä onkin sitten ollut jo monta!
Nuoressa itsenäisessä Suomessa oli aluksi kovat ajat, kun erimielisyydet ajoivat veljen veljeä vastaan. Tuli sota. Mutta selvittiinhän siitäkin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vasta talvisota ja toinen maailmansota yhdisti suomalaiset.
Ei se itsenäisyyden alun aika ihan helppoa ollut. Löysin vanhan värssynkin Helsingin Sanomista joulukuulta 1917, joka kertoo itsenäisyyden ajasta:
Joutui sentään joulu tuttu
hulisevaan maahan tähän.
waikka taitaa joulurauhaa
täällä olla warsin wähän.
Europa, se iso ukko
katsoo meitä werhon takaa
Woiko noille itsenäisen
waltakunnan kirjan jakaa?
Ihmetellä täytyy, miten Keuruu on itsenäisyyden aikana muuttunut. Taloja on noussut ja niitä puretaan, tehtaita on syntynyt ja niitä lopetetaan. Pappilan navetasta tuli Kamana ja Puukoulusta Kimara. Tontun iässä ajatellen Keuruu on kasvanut vasta vähän aikaa. Ei siitä nyt niin pitkään ole, kun Keuruu oli kirkonkylä puutaloineen ja puutarhoineen. Ja nyt ollaan kaupunki!
Tonttujen elämässäkin on muutoksia tapahtunut, kun maatilat ovat vähentyneet. Moni tonttu on joutunut lähtemään monisatavuotisesta kodistaan. Jotkut tontut ovat tosin jääneet vanhoille asuinsijoilleen ihmettelemään ajan virtaa, vaikka ihmiset ovat lähteneet. Me tontut emme oikein pidä muutoksista.
Mutta muistelinpa sitäkin, kun presidentti Kyösti Kallio ja rouva Kaisa Kallio vierailivat Keuruulla Oskari Heikinheimon Kuuselan parantolassa vuonna 1938! Ja kurkinpa silloinkin vanhan kirkon luona, kun Ansa Ikonen esitti sota-aikana Vaivaisukon morsianta. Ja tehtiinhän siitä elokuvakin! Muistaakos näitä kukaan muu kuin Kamanan tonttu?
Nyt syttyy toinen kynttilä ja joulu lähenee. Moni on koristanut kotinsa hienoilla jouluvaloilla! Sota ja pula aikoina ei paljon valoja polteltu, se oli vaarallista ja kiellettyäkin ilmavaaran vuoksi, varsinkin Pihlajavedellä ja Haapamäellä, joita pommitettiinkin. Oli pimennysverhot ja lamppuöljystä ja kynttilöistäkin pulaa. Kovan takana oli ruoankin hankinta, pappilassakin.
Mutta kyllä ihmiset keksii! Oli sakariinia, sikuria ja sillaa. Kahvinkorviketta varten paahdettiin voikukan juuriakin! Kengät tehtiin puusta ja paperista. Aikuisten vanhoista vaatteista tehtiin lapsille vaatteita ja pienten tyttöjen esiliinat tehtiin vaikkapa jauhosäkeistä saaduista kankaista. Ja kaikki oli kortilla!
Olen nähnyt aika monta joulupukkia Keuruun kaduilla. Taitavat olla pukin sijaisia, sillä varman tiedon mukaan Korvatunturilla hyörinää riittää, sillä lahjoja on vielä tekemättä. Joidenkin lasten ja aikuisten kiltteydestä ei tiedustelijatonttujen mukaan olla vielä ihan varmoja. Joulupukista on tullut yksi tärkeimmistä itsenäisen Suomen edustajista maailmalla. Kaikki tietävät, että Joulupukki asuu Korvatunturilla. Suomalaiset lapset kuulivat asiasta radiosta jo vuonna 1927 Markus-sedän lastentunnilla.
Varsinkin talvisotajouluna ajatukset olivat monessa kodissa Joulupukin sijasta rintamalla. Mutta onhan joulu aina lasten juhla ja Joulupukkikin tuli poikkeustilasta huolimatta. Sotilaille lähetettiin rintamalle paketteja, tutuille ja tuntemattomille. Kirjeitä tuli sieltä jostain ja jouluksi oli saatu jo suruviestejäkin. Lempi Vihervaaran Joulurukous kertoo sotajoulujen tunnelmasta.
Kiitos, Jeesus rakkahin,
kun soit joulun meille!
Kodeille nyt siunaus
anna särkyneille!
tiedät kuinka kuljimme
kärsimysten teitä,
paljon paljon vuotanut
ompi kyyneleitä!
Tontut ovat aina kuuluneet suomalaisten elämään. Ennen vain puhuttiin haltijoista. Joka talolla oli oma haltija eli kotitonttu. Haltijoita oli myös myllyissä, navetoissa, saunoissa ja riihissä.
Haltijan tehtävänä oli suojella sitä rakennusta, jossa se eli ja auttaa ihmisiä tekemällä työtä, vaikkapa siivoamalla ja ruokkimalla eläimiä. Haltijan ahkeruus ja se, että ihmiset kunnioittivat häntä, näkyi talon menestymisenä. Haltija myös varoitti vaaroista, vaikkapa tulipalosta, näyttäytymällä ihmisille.
Haltija ei palkaksi paljoa vaadi. Saunan haltijalle eli saunatontulle pitää aina heittää viimeiset löylyt ja jouluna tontun kuuluu saada lautasellinen puuroa! Sana tonttu muuten yleistyi ennen kaikkea joulutontun myötä 1800–luvun lopulta. Kamanan tonttuhan minäkin nykyään olen, vaikka navetan haltijana urani aloitinkin!
Olen koristanut itselleni jo joulukuusen! Koristin sen jo itsenäisyyspäivän kunniaksi, ja laitoin siihen Suomen lippuja ja olkitähden. Koristin sitä lisää eilen ja laitoin siihen semmoisia koristeita kuin ennen vanhaan oli: paperista askarreltuja nauhoja ja pumpulia!
Muistanpa kun Lehtinimen pappilassa 1850-luvulla oli joulukuusi keskellä salin lattiaa. Jouluaattoaamuna pappilan lapset koristivat kuusen tähdillä, joita papin rouva leikkasi erivärisistä papereista. Sitten oli paperipusseja, joihin pantiin muutama viikuna, luumu tai rusina. Sitten oksilla oli vielä kotona leivottuja pullarinkilöitä ja omenoita!
Joulukuusi on jo aika vanha jouluperinne. Suomessa kuusi yleistyi säätyläisten kodeissa 1800-luvulla ja talonpoikaiskodeissa 1900-luvun alkupuolella. Nyt joulukuusi on tärkeimpiä joulun koristeita.
Tänään on Lucian päivä, jolloin voi nähdä Lucia-kulkueen laulamassa kaunista Lucia- joululaulua ja tuomassa joulun valoa pimeän keskelle!
Toin viereeni lisää joulukoristeita, nimittäin olkipukin. Ennen vanhaan joulukoristeet tehtiin juuri oljesta, sitähän oli maalaistalossa saatavilla. Oli pukkeja, himmeleitä ja tähtiä joulukuusessa. Jouluksi tuotiin olkia lattiallekin. Niiden avulla saatettiin ennustaa tulevaa vuotta ja erityisesti satoa. Oli esimerkiksi tapana heittää kattoon olkia, ja jos olkia jäi paljon orsille, niin tuli hyvä viljasato seuraavana vuonna. Ja olipa niinkin, että mitä isomman himmelin oljista teki, niin sitä isomman sadon seuraava vuosi toi!
Joulun säistä ennustettiin muutenkin tulevaa vuotta, sillä vanhan kansan mukaan joulunajan säät ennustivat kesän ilmoja. Sanottiin, että joulun sumut ennustivat juhannuksen halloja ja joulun kovat pakkaset kesäksi hellesäitä.
Ovatkohan ihmiset muistaneet postittaa joulukortit? Tänään on viimeinen päivä, kun kortit voi postittaa edullisella joulupostimerkillä. Suomessa ensimmäinen varsinainen jouluaiheinen merkki ilmestyi vuonna 1912. Varsinaisia joulumerkkejä on julkaistu vuodesta 1973 alkaen. Eniten niitä on suunnitellut Pirkko Vahtero.
Tiesittekö, että varhaisin Suomessa postitettu joulutervehdyskortti on 1850-luvulta. Joulukorttien lähettäminen yleistyi 1880-luvulta alkaen. Nykyään kortteja lähetetään vuosittain miljoonia. Vuonna 1995 ylitettiin ensimmäisen kerran 50 miljoonan kortin raja!
Joulukorttien aiheita on monia, mutta monessa kortissa komeilee tontun naama, se on minusta erityisen mukavaa. Varsinkin ruotsalainen Jenny Nyström piirsi monia hienoja tonttukortteja. Suomalaisten kuvittajien Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin postikortit henkivät entisajan joulujen tunnelmaa...
Joulun aika on täynnä tapahtumia, on konsertteja ja joulumyyjäisiä. Nyt on Punnosen talo herännyt talviunestaan ja siellä vietetään vielä tänään Keuruun taiteilijaseuran myyjäisiä. Taidanpa mennä sinne kurkkimaan ja muistella samalla Punnosen talon entisiä asukkaita. Muistan hyvin kun talo rakennettiin ja ketä siellä on asunut.
Kauneimmat joululaulut kaikuvat huomenna Keuruun kirkossa. Se on monelle tärkein jouluajan tapahtuma. Kauneimpia Joululauluja on laulettu vuodesta 1973. Lauluvihkossa on tuttuja, rakkaita joululauluja ja aina myös jokin uusi laulu. Mikähän se on tänä vuonna?
Kolme pientä kynttilää,
sydäntämme lämmittää.
Oi, jos joulu lämpöinen
toisi rauhan ikuisen.
Vietämme kolmatta adventtia ja joulu on jo ihan ovella! Varsinkin joululaulut saavat mielen jo joulutuulelle. Tietysti pidän tonttuaiheisista lauluista. Moni joululaulu on tosin hiukan surumielinen. Usein ne kertovat haikeina lapsuuden jouluista.
Olen monesti ihmetellyt, miten Viktor Rydberg on osannut kirjoittaa Tonttu -laulun sanat niin todenmukaisesti! Kuunnelkaapa niitä tarkkaan. Sellaisia me tontut olemme, autamme ihmisiä, mutta ihmettelemme kovin sukupolvien vaipumista unholaan. Tonttu ei usein saa unta, kun miettii niitä menneitä sukupolvia, joiden työtä on saanut seurata. Ja kuuluuhan ihmistenkin jouluun jo poismenneiden läheisten muistaminen. Moni sytyttää kynttilän läheisensä haudalle.
Nykyajan yltäkylläisyyden keskellä joulu ei enää eroa niin paljon arjesta kuin ennen. Ennen vanhaan oli tapana paastota ennen joulua. Kyllä jouluna sitten juhlaruoat maistuikin!
Joulumieli tuli erityisesti siitä, kun vähäosaisia muistettiin. Onhan nykyäänkin monenlaisia keräyksiä juuri joulun alla. Ennen vanhaan varsinkin lasten joululehdissä tuotiin esille joulun sanomaa ja vähäosaisten auttamisen tarpeellisuutta. Muistaakos kukaan muu Topeliuksen Armelias on rikas -tarinaa? Siinä rikas ei antanut vähästään, mutta köyhä, jolla oli vähän, antoi, eikä armeliaisuutensa vuoksi koskaan nähnyt puutetta.
Armelias on rikas -tarinassakin puhutaan joululyhteestä. Se piti ennen laittaa jouluksi linnuille. Uskottiinpa niinkin, että kun lintuja syötti jouluna, niin ne jättivät seuraavana kesänä viljan rauhaan.
Kovasti jo tonttukin kaipailee joulun antimia. Vanha jouluinen sanonta kuuluu: ”Tulis joulu niin sais yölläkin syödä”. Se piti tosiaan paikkansa. Joulusaunan jälkeen tultiin tupaan, veisattiin jouluvirsi ja syötiin. Jouluruoat jätettiin pöytään yöksi. Tarkoitus oli, että ihmisten lisäksi talon haltiatkin saivat nauttia talon antimista.
Tämän tontun herkkua jouluna on puuron lisäksi erityisesti livekala! Sen valmistaminen onkin mestareiden puuhaa ja niin monelta jo unohtunut. Jouluna muistettiin myös kotieläimiä ja annettiin niillekin runsaasti ruokaa. Niin niiden uskottiin voivan hyvin tulevana vuonna. Uskottiin myös, että eläimet osasivat puhua jouluyönä. Tontusta se on hassu ajatus. Mehän ymmärrämme eläimiä ja ne meitä ilman joulun taikaakin!
Joulu tulla jollottaa, makkarat, kakkarat kainalossa!
Jouluherkuista tontut pitävät tietysti pipareista. Pipareiden tuoksu tuo joulun tontullekin! Tiesittekö, että piparit ovat kehittyneet alun perin itämaisista hunajakakuista. Eurooppaan ne tulivat ilmeisesti Kreikasta, ja niitä leivottiin erityisesti luostareissa. Suomeen piparit tulivat viimeistään 1600-luvulla, mutta vasta 1900-luvulla niistä on tullut joka kodin jouluherkku. Yleistymistä vaikeutti ainakin se, että mausteet olivat kalliita.
Pipareita on jos jonkin näköisiä. Harvemmin kyllä tonttupiparia näkyy, vaikka kaikkia muita muumeista traktoreihin nykyään onkin. Alun perin piparin muodolla oli selvä merkitys, ja tietyn muotoisella piparilla haluttiin välittää tiettyä viestiä. Esimerkiksi piparkakku-ukkolla tai –akalla toivotellaan pitkää ja onnellista elämää.
Joulu tulee, juosta pitää!
Ihmiset ovat kovin kiireisiä näin lähellä joulua. Jospa he pian rauhoittuisivat läheistensä pariin ja miettisivät joulun sanomaa. Joulumieltä ei varmasti saa juoksemalla kiinni!
Joululahjat mietityttävät varmasti monen lapsen ja miksei aikuisenkin mieltä. Olen seuraillut lasten lahjatoiveiden muuttumista. Moni lapsi toivoi ennen vanhaan nukkea tai suksia, nyt saatavilla on jos jonkinlaista lelua, peliä ja elokuvaa. Itse tehtyjä joululahjoja ei paljoa enää ole. Mutta olisiko moni arvannut vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, että joskus voi saada joululahjaksi vuohen, joka lahjoitetaan afrikkalaiseen kylään! Se on sitä nykyajan joululahjaperinnettä.
Olen varma, että tänä jouluna moni toivoo ennen kaikkea lunta. Vaikka eikös se ole hyvä, että jouluna kesä tulee talven keskelle, kuten laulussakin sanotaan!
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi!
Tuomaan päivänä piti ennen vanhaan olla jouluvalmistelut tehty, pirtti piti olla pesty, ruoat valmisteltu ja kynttilät valettu. Tuomaanpäivä oli siitäkin tärkeä, että silloin maisteltiin jouluksi tehtyä olutta.
Vanhoista joulukoristeista tuli mieleen vielä tuomaanristi. Sehän on se puutikuista veistetty ristin muotoinen koriste. Sanottiin, että se suojasi taloa pahoilta hengiltä, mutta moneen taloon se ennen kaikkea toi joulun.
Tule meille Tuomas kulta,
tuopa joulu tullessas!
Tule kekri, jouvu joulu
sekä pääse pääsiäinen!
Kyll' on kystä aitassamme,
paljo pantua eloa,
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli!
Nyt on talvipäivän seisaus ja pimeä pisimmillään. Ennen vanhaan puhuttiin pesäpäivistä. Sanottiin, että jos aurinko ei pesäpäivinä näyttäydy, tulee sateinen kesä. Mutta jos aurinko näyttäytyy, niin tulee kuiva ja lämmin kesä. Pakkasista sanottiin, että jos päivän pesäänsä kylmää, niin joutaa turkki myydä.
Kulkee kuin kuningas
vaeltaa kuin valtaherra
joka vuosi varrotaan
köyhinpäänkin kotihin.
Mikä se on?
No joulu tietenkin!
Vanhan kirkon juhlavuosi alkaa jouluaattona. Kuulin, että sitä julistetaan laittamalla vanhan kirkon ihmisille kynttilät haudalle ja näin muistellaan menneitä sukupolvia. Taidanpa mennä minäkin sinne.
Minä ja kirkko olemme Keuruun vanhimpia, olin vasta pieni pojan jupero ja ihan parraton kun sitä rakennettiin. Sytytetäänköhän kirkonrakentaja Antti Hakolallekin kynttilä?
Joulukirkosta sanottiin ennen vanhaan, että jouluna joka pajulla, kaksin kolmin kannaksilla. Se tarkoittaa, että reki oli niin täynnä väkeä kun siihen mahtui, koska kaikki halusivat kirkkoon. Joulukirkosta ajettiin aina kilpaa reellä kotiin. Uskottiin, että nopeimmin pois kirkosta ajaneen työt joutuivat seuraavana vuonna. Joulupäivää vietettiin hartaasti kotona, mutta tapaninpäivä oli vierailupäivä.
Monen odotus palkitaan tänään, kun on jouluaatto! Toivotanpa teillekin rauhaisaa joulua vanhoilla Kantelettaren säkeillä:
Jouluna jumala syntyi
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonehesen
Sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
sika penkoi pehkuloita,
poian pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Jouluna jumala syntyi
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
otavat piti iloa
syntyessä suuren luojan,
yliarmon auetessa.
JOULUKALENTERI
Kamanan tonttu muistelee 90-vuotiaan itsenäisen Suomen tapahtumia ja jouluperinteitä.
"Olen Verneri, tämän Keuruun vanhan pappilan navetan, Kamanan, navettatonttu.
Tontuksi tänne tulin jo kauan ennen kuin navetta valmistui.
Eläkepäiväni alkoivat kun navettatouhut täällä loppuivat. Sen jälkeen olen saanut seurailla vaikkapa autojen korjailuja. Ja nykyään olen museotonttuna, ei hassumpaa sekään.
Askeleet ne ovat hidastuneet ja lyhentyneet tälläkin tontulla. Täällä on hyvä olla ja viettää hiukan rauhallisempia eläkepäiviä. Ennen oli tontulla navettatouhut päällimmäisenä hommana, nyttemmin muunlainen vartiointi ja muisteluiden tekeminen. Illat tällä tontulla kuluu lukien ja muistellen, olen myös harkinnut oman elämänkerran kirjoittamista.
Nyt kun itsenäinen Suomi täyttää 90 vuotta, haluan minäkin Verneri muistella elämääni, ja jakaa muistoni teidän kanssanne."
Joulukalenteri on esillä Kamanassa.
Avoinna päivittäin klo 10–18.
Huom! Kamana on suljettu 22.12.-26.12.2007.
31.11.2007 Tonttu kertoo Antin päivän perinteistä
1.12.2007 Tonttu kertoo joulukuusta
2.12.2007 Tonttu kertoo ensimmäisestä adventista
3.12.2007 Tonttu muistelee sota-aikaa
4.12.2007 Tonttu kertoo sodan enteistä
5.12.2007 Tonttu kertoo itsenäisyyspäivän kynttilöistä
6.12.2007 Tonttu kertoo Suomen itsenäistymisestä
7.12.2007 Tonttu kertoo itsenäisyyden alkuajasta
8.12.2007 Tonttu ihmettelee maailman muuttumista
9.12.2007 Tonttu muistelee korvikeaikaa
10.12.2007 Tonttu kertoo Joulupukista
11.12.2007 Tonttu kertoo haltijoista
12.12.2007 Tonttu kertoo joulukuusesta
13.12.2007 Tonttu kertoo joulun koristeista ja ennustuksista
14.12.2007 Tonttu kertoo joulukorteista
15.12.2007 Tonttu kertoo joulun ajan tapahtumista
16.12.2007 Tontun rakkain joululaulu
17.12.2007 Tonttu kertoo vähäosaisten muistamisesta
18.12.2007 Tonttu kertoo joulun ruokaperinteistä
19.12.2007 Tonttu kertoo pipareista
20.12.2007 Tonttu kertoo joululahjoista
21.12.2007 Tonttu kertoo Tuomaanpäivästä
22.12.2007 Tonttu kertoo Pesäpäivistä
23.12.2007 Tonttu kertoo joulukirkosta
24.12.2007 Tonttu toivottaa hyvää joulua!
31.11.2007
Joulunodotus alkaa jälleen. Onpa Kamanan tontunkin mukavaa seurata joulukauden avajaisia. Tänä vuonna joulun odotus on erityisen hienoa, sillä itsenäinen Suomi täyttää 90 vuotta.Onpas aika vierähtänyt! Vastahan se oli, kun vallankumousta ja tsaarin vallan loppumista täällä Keuruullakin juhlittiin. Talvisodan syttymisestäkin on jo 68 vuotta. Mitäpä tonttu näistä ihmisten asioista tietää ja tontun iässä 90 vuotta on niin lyhyt aika….
Tänään on myös Antin päivä. Vanha kansa sanoi, että jos Anttina sataa vettä, niin vasta Tuomaana tulee lunta. Antin päivän pakkaset tiesivät lauhaa joulua ja koko talvea. Niin ja sanottiinhan, että Antti aisoilla ajaa, Kaisa kansia valaa. Antista talvi ja joulun odotus tosissaan alkoi. Antti joulut aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa!
1.12.2007
Nyt on sitten joulukuu.
Tiedättekös, että joulukuun vanha nimitys talvikuu oli käytössä vielä 1700-luvulla. Nyttemmin joulujuhlan merkitys antoi kuukaudelle nykyisen nimen.
Tänään on monessa kodissa avattu joulukalenterin eli adventtikalenterin ensimmäinen luukku. Se ei olekaan mikään vanha perinne, sillä joulukalenteri kotiutui Suomeen vasta 1930-luvulla.
Eipä nämä Kamanan tontun hommat nykyään muutu edes joulun alla. Ihmiset vain näyttävät olevan jo huolissaan jouluvalmisteluista. Mutta tuleehan se joulu tekemättäkin. Ennen vanhaan tosin joulu oli niin tärkeä juhla, että sitä varten varustauduttiin hyvin. Uskottiin, että jos ruoka jouluna loppui, se ennusti talon köyhtymistä. Joulukseen jokainen kokoo, joulukseen hiirikin säilyttää!
2.12.2007
Tänään on 1. adventti ja saa sytyttää ensimmäisen kynttilän. Kirkossa kaikuu Hoosianna. Taidanpa mennä sitä parvelle kuuntelemaan. Kerran kanttori Virtanen näki minusta vilauksen, mutta mumisi sitten, ettei tonttuja ole olemassa… Hih!
Muistan kun hoosianna kaikui vanhassa kirkossa. Nyt siellä on kovin hiljaista, mutta kauan on vanha kirkko keuruulaista elämää katsellut. Itsenäisyyden aika on siitä vain pieni osa. Kyllä minäkin muistan kun kuningas vaihtui tsaariksi ja kirkkoherra Rosenback luki hallitsijan vakuutusta. Itsenäisestä Suomesta ei kukaan edes nähnyt unta!
3.12.2007
Muistelinpa itsenäisyyspäivää odotellessa, että ei se itsenäisyyden aika helppoa ole ollut. Tontun muistiin on jäänyt ikäviäkin tapahtumia, sodat ainakin. Tuolta jyväaitasta katselin, kun Keurusseudun miehet lähtivät sotaan. Oli rautatieasemalla väkeä ja surullinen tunnelma. Sitten tuli evakkojunia mukanaan ihmisiä ja karjaa. Surua ja kaipausta siitä sodasta seurasi moneen kotiin, pappilaankin, mutta rintamat kestivät ja lopulta sotakin loppui. Kyllä siinä tonttu jos toinenkin mietti, että miten ihmisten asiat voivatkin kovin pahaan solmuun mennä…
4.12.2007
Silloin ennen sodan syttymistä puhuttiin paljon sodan enteistä. Jossain päin Suomea lehti oli vielä puussa, kun ensilumi satoi maahan. Keurusseudulla nähtiin lokakuussa upeita punaisia revontulia. Ei sellaisia ollut kukaan ennen nähnyt. En minäkään, vaikka olen jo kauan elänyt.
Mutta muistanpa senkin, mitä Keuruun kirkkoherra Malmsten vainaa aikoinaan, 1860-luvulla, kertoili piippuaan poltellen. Hän oli nähnyt näyn, unenkohan, että Keuruun kirkkokangas on asuttu Lapinkankaalta Kukkainojalle saakka, taloja oli vieri vieressä ja ihmisillä oli hyvät olot, paremmat kun hänen aikanansa. Mutta siitä kirkkoherra oli onnellinen, ettei näe niitä aikoja, sillä tulevat keuruulaiset kulkivat vakavia vaikeuksia kohdaten… Taisi kirkkoherra puhua sodista, joita tulevat sukupolvet kohtasivat.
Kova on ollut itsenäisyyden hinta, ja siitä on joka tonttukin sotaveteraaneille ja sodan aikaiselle kotirintamalle kiitollinen!
5.12.2007
Itsenäisyyspäivään kuuluu paljon perinteitä ja niistä me tontut pidämme. On juhlat presidentin linnassa (en saanut kutsua taaskaan) ja ikkunalle laitetaan kaksi kynttilää palamaan, kun kello on 18. Se onkin mukava tapa, joka alkoi 1920-luvun lopulla.
Ennen sitä, Ruotsin vallan aikaan, kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä ja kuninkaallisten vieraillessa maassa. Suomen suurruhtinaskunnassa kynttilät syttyivät tsaariperheen kunniaksi.
1800-luvun lopulla juhlistettiin omien suurmiesten merkkipäiviä kynttilöillä. Sortovuosina ikkunakynttilät sytytettiin Runebergin päivänä 5. helmikuuta ja osoitettiin mieltä venäläistämistä vastaan. Mutta niinä aikoina suomalaisuus vasta vahvistuikin ja sitten alkoi itsenäisyyden aika.
6.12.2007
Itsenäinen Suomi täyttää tänään 90 vuotta. Kyllä minä muistan, miten 90 vuotta sitten 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. Venäjällä oli aiemmin syösty tsaari vallasta, jonka seurauksena katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä.
Ja niin toteutui se pitkään puhuttu asia, että ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia! Vasta vuonna 1919 valtioneuvosto päätti, että 6.12 on itsenäisyyspäivä.
Nikolaus viettää nimipäiväänsä ja niin sitä ennen sanottiin, että millainen on sää Nikolauksen päivänä, niin sellaista on koko joulukuu. Kohtahan se nähdään, tiesikö vanha kansa mistä puhuu!
7.12.2007
Tuli sekin mieleen, miten Suomesta piti tulla kuningaskunta! Olihan se prinssikin jo tilattu, sieltä Saksasta, mutta ei se sitten tullutkaan. Presidenttejä onkin sitten ollut jo monta!
Nuoressa itsenäisessä Suomessa oli aluksi kovat ajat, kun erimielisyydet ajoivat veljen veljeä vastaan. Tuli sota. Mutta selvittiinhän siitäkin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vasta talvisota ja toinen maailmansota yhdisti suomalaiset.
Ei se itsenäisyyden alun aika ihan helppoa ollut. Löysin vanhan värssynkin Helsingin Sanomista joulukuulta 1917, joka kertoo itsenäisyyden ajasta:
Joutui sentään joulu tuttu
hulisevaan maahan tähän.
waikka taitaa joulurauhaa
täällä olla warsin wähän.
Europa, se iso ukko
katsoo meitä werhon takaa
Woiko noille itsenäisen
waltakunnan kirjan jakaa?
8.12.2007
Ihmetellä täytyy, miten Keuruu on itsenäisyyden aikana muuttunut. Taloja on noussut ja niitä puretaan, tehtaita on syntynyt ja niitä lopetetaan. Pappilan navetasta tuli Kamana ja Puukoulusta Kimara. Tontun iässä ajatellen Keuruu on kasvanut vasta vähän aikaa. Ei siitä nyt niin pitkään ole, kun Keuruu oli kirkonkylä puutaloineen ja puutarhoineen. Ja nyt ollaan kaupunki!
Tonttujen elämässäkin on muutoksia tapahtunut, kun maatilat ovat vähentyneet. Moni tonttu on joutunut lähtemään monisatavuotisesta kodistaan. Jotkut tontut ovat tosin jääneet vanhoille asuinsijoilleen ihmettelemään ajan virtaa, vaikka ihmiset ovat lähteneet. Me tontut emme oikein pidä muutoksista.
Mutta muistelinpa sitäkin, kun presidentti Kyösti Kallio ja rouva Kaisa Kallio vierailivat Keuruulla Oskari Heikinheimon Kuuselan parantolassa vuonna 1938! Ja kurkinpa silloinkin vanhan kirkon luona, kun Ansa Ikonen esitti sota-aikana Vaivaisukon morsianta. Ja tehtiinhän siitä elokuvakin! Muistaakos näitä kukaan muu kuin Kamanan tonttu?
9.12.2007
Nyt syttyy toinen kynttilä ja joulu lähenee. Moni on koristanut kotinsa hienoilla jouluvaloilla! Sota ja pula aikoina ei paljon valoja polteltu, se oli vaarallista ja kiellettyäkin ilmavaaran vuoksi, varsinkin Pihlajavedellä ja Haapamäellä, joita pommitettiinkin. Oli pimennysverhot ja lamppuöljystä ja kynttilöistäkin pulaa. Kovan takana oli ruoankin hankinta, pappilassakin.
Mutta kyllä ihmiset keksii! Oli sakariinia, sikuria ja sillaa. Kahvinkorviketta varten paahdettiin voikukan juuriakin! Kengät tehtiin puusta ja paperista. Aikuisten vanhoista vaatteista tehtiin lapsille vaatteita ja pienten tyttöjen esiliinat tehtiin vaikkapa jauhosäkeistä saaduista kankaista. Ja kaikki oli kortilla!
10.12.2007
Olen nähnyt aika monta joulupukkia Keuruun kaduilla. Taitavat olla pukin sijaisia, sillä varman tiedon mukaan Korvatunturilla hyörinää riittää, sillä lahjoja on vielä tekemättä. Joidenkin lasten ja aikuisten kiltteydestä ei tiedustelijatonttujen mukaan olla vielä ihan varmoja. Joulupukista on tullut yksi tärkeimmistä itsenäisen Suomen edustajista maailmalla. Kaikki tietävät, että Joulupukki asuu Korvatunturilla. Suomalaiset lapset kuulivat asiasta radiosta jo vuonna 1927 Markus-sedän lastentunnilla.
Varsinkin talvisotajouluna ajatukset olivat monessa kodissa Joulupukin sijasta rintamalla. Mutta onhan joulu aina lasten juhla ja Joulupukkikin tuli poikkeustilasta huolimatta. Sotilaille lähetettiin rintamalle paketteja, tutuille ja tuntemattomille. Kirjeitä tuli sieltä jostain ja jouluksi oli saatu jo suruviestejäkin. Lempi Vihervaaran Joulurukous kertoo sotajoulujen tunnelmasta.
Kiitos, Jeesus rakkahin,
kun soit joulun meille!
Kodeille nyt siunaus
anna särkyneille!
tiedät kuinka kuljimme
kärsimysten teitä,
paljon paljon vuotanut
ompi kyyneleitä!
11.12.2007
Tontut ovat aina kuuluneet suomalaisten elämään. Ennen vain puhuttiin haltijoista. Joka talolla oli oma haltija eli kotitonttu. Haltijoita oli myös myllyissä, navetoissa, saunoissa ja riihissä.
Haltijan tehtävänä oli suojella sitä rakennusta, jossa se eli ja auttaa ihmisiä tekemällä työtä, vaikkapa siivoamalla ja ruokkimalla eläimiä. Haltijan ahkeruus ja se, että ihmiset kunnioittivat häntä, näkyi talon menestymisenä. Haltija myös varoitti vaaroista, vaikkapa tulipalosta, näyttäytymällä ihmisille.
Haltija ei palkaksi paljoa vaadi. Saunan haltijalle eli saunatontulle pitää aina heittää viimeiset löylyt ja jouluna tontun kuuluu saada lautasellinen puuroa! Sana tonttu muuten yleistyi ennen kaikkea joulutontun myötä 1800–luvun lopulta. Kamanan tonttuhan minäkin nykyään olen, vaikka navetan haltijana urani aloitinkin!
12.12.2007
Olen koristanut itselleni jo joulukuusen! Koristin sen jo itsenäisyyspäivän kunniaksi, ja laitoin siihen Suomen lippuja ja olkitähden. Koristin sitä lisää eilen ja laitoin siihen semmoisia koristeita kuin ennen vanhaan oli: paperista askarreltuja nauhoja ja pumpulia!
Muistanpa kun Lehtinimen pappilassa 1850-luvulla oli joulukuusi keskellä salin lattiaa. Jouluaattoaamuna pappilan lapset koristivat kuusen tähdillä, joita papin rouva leikkasi erivärisistä papereista. Sitten oli paperipusseja, joihin pantiin muutama viikuna, luumu tai rusina. Sitten oksilla oli vielä kotona leivottuja pullarinkilöitä ja omenoita!
Joulukuusi on jo aika vanha jouluperinne. Suomessa kuusi yleistyi säätyläisten kodeissa 1800-luvulla ja talonpoikaiskodeissa 1900-luvun alkupuolella. Nyt joulukuusi on tärkeimpiä joulun koristeita.
13.12.2007
Tänään on Lucian päivä, jolloin voi nähdä Lucia-kulkueen laulamassa kaunista Lucia- joululaulua ja tuomassa joulun valoa pimeän keskelle!
Toin viereeni lisää joulukoristeita, nimittäin olkipukin. Ennen vanhaan joulukoristeet tehtiin juuri oljesta, sitähän oli maalaistalossa saatavilla. Oli pukkeja, himmeleitä ja tähtiä joulukuusessa. Jouluksi tuotiin olkia lattiallekin. Niiden avulla saatettiin ennustaa tulevaa vuotta ja erityisesti satoa. Oli esimerkiksi tapana heittää kattoon olkia, ja jos olkia jäi paljon orsille, niin tuli hyvä viljasato seuraavana vuonna. Ja olipa niinkin, että mitä isomman himmelin oljista teki, niin sitä isomman sadon seuraava vuosi toi!
Joulun säistä ennustettiin muutenkin tulevaa vuotta, sillä vanhan kansan mukaan joulunajan säät ennustivat kesän ilmoja. Sanottiin, että joulun sumut ennustivat juhannuksen halloja ja joulun kovat pakkaset kesäksi hellesäitä.
14.12.2007
Ovatkohan ihmiset muistaneet postittaa joulukortit? Tänään on viimeinen päivä, kun kortit voi postittaa edullisella joulupostimerkillä. Suomessa ensimmäinen varsinainen jouluaiheinen merkki ilmestyi vuonna 1912. Varsinaisia joulumerkkejä on julkaistu vuodesta 1973 alkaen. Eniten niitä on suunnitellut Pirkko Vahtero.
Tiesittekö, että varhaisin Suomessa postitettu joulutervehdyskortti on 1850-luvulta. Joulukorttien lähettäminen yleistyi 1880-luvulta alkaen. Nykyään kortteja lähetetään vuosittain miljoonia. Vuonna 1995 ylitettiin ensimmäisen kerran 50 miljoonan kortin raja!
Joulukorttien aiheita on monia, mutta monessa kortissa komeilee tontun naama, se on minusta erityisen mukavaa. Varsinkin ruotsalainen Jenny Nyström piirsi monia hienoja tonttukortteja. Suomalaisten kuvittajien Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin postikortit henkivät entisajan joulujen tunnelmaa...
15.12.2007
Joulun aika on täynnä tapahtumia, on konsertteja ja joulumyyjäisiä. Nyt on Punnosen talo herännyt talviunestaan ja siellä vietetään vielä tänään Keuruun taiteilijaseuran myyjäisiä. Taidanpa mennä sinne kurkkimaan ja muistella samalla Punnosen talon entisiä asukkaita. Muistan hyvin kun talo rakennettiin ja ketä siellä on asunut.
Kauneimmat joululaulut kaikuvat huomenna Keuruun kirkossa. Se on monelle tärkein jouluajan tapahtuma. Kauneimpia Joululauluja on laulettu vuodesta 1973. Lauluvihkossa on tuttuja, rakkaita joululauluja ja aina myös jokin uusi laulu. Mikähän se on tänä vuonna?
16.12.2007
Kolme pientä kynttilää,
sydäntämme lämmittää.
Oi, jos joulu lämpöinen
toisi rauhan ikuisen.
Vietämme kolmatta adventtia ja joulu on jo ihan ovella! Varsinkin joululaulut saavat mielen jo joulutuulelle. Tietysti pidän tonttuaiheisista lauluista. Moni joululaulu on tosin hiukan surumielinen. Usein ne kertovat haikeina lapsuuden jouluista.
Olen monesti ihmetellyt, miten Viktor Rydberg on osannut kirjoittaa Tonttu -laulun sanat niin todenmukaisesti! Kuunnelkaapa niitä tarkkaan. Sellaisia me tontut olemme, autamme ihmisiä, mutta ihmettelemme kovin sukupolvien vaipumista unholaan. Tonttu ei usein saa unta, kun miettii niitä menneitä sukupolvia, joiden työtä on saanut seurata. Ja kuuluuhan ihmistenkin jouluun jo poismenneiden läheisten muistaminen. Moni sytyttää kynttilän läheisensä haudalle.
17.12.2007
Nykyajan yltäkylläisyyden keskellä joulu ei enää eroa niin paljon arjesta kuin ennen. Ennen vanhaan oli tapana paastota ennen joulua. Kyllä jouluna sitten juhlaruoat maistuikin!
Joulumieli tuli erityisesti siitä, kun vähäosaisia muistettiin. Onhan nykyäänkin monenlaisia keräyksiä juuri joulun alla. Ennen vanhaan varsinkin lasten joululehdissä tuotiin esille joulun sanomaa ja vähäosaisten auttamisen tarpeellisuutta. Muistaakos kukaan muu Topeliuksen Armelias on rikas -tarinaa? Siinä rikas ei antanut vähästään, mutta köyhä, jolla oli vähän, antoi, eikä armeliaisuutensa vuoksi koskaan nähnyt puutetta.
Armelias on rikas -tarinassakin puhutaan joululyhteestä. Se piti ennen laittaa jouluksi linnuille. Uskottiinpa niinkin, että kun lintuja syötti jouluna, niin ne jättivät seuraavana kesänä viljan rauhaan.
18.12.2007
Kovasti jo tonttukin kaipailee joulun antimia. Vanha jouluinen sanonta kuuluu: ”Tulis joulu niin sais yölläkin syödä”. Se piti tosiaan paikkansa. Joulusaunan jälkeen tultiin tupaan, veisattiin jouluvirsi ja syötiin. Jouluruoat jätettiin pöytään yöksi. Tarkoitus oli, että ihmisten lisäksi talon haltiatkin saivat nauttia talon antimista.
Tämän tontun herkkua jouluna on puuron lisäksi erityisesti livekala! Sen valmistaminen onkin mestareiden puuhaa ja niin monelta jo unohtunut. Jouluna muistettiin myös kotieläimiä ja annettiin niillekin runsaasti ruokaa. Niin niiden uskottiin voivan hyvin tulevana vuonna. Uskottiin myös, että eläimet osasivat puhua jouluyönä. Tontusta se on hassu ajatus. Mehän ymmärrämme eläimiä ja ne meitä ilman joulun taikaakin!
19.12.2007
Joulu tulla jollottaa, makkarat, kakkarat kainalossa!
Jouluherkuista tontut pitävät tietysti pipareista. Pipareiden tuoksu tuo joulun tontullekin! Tiesittekö, että piparit ovat kehittyneet alun perin itämaisista hunajakakuista. Eurooppaan ne tulivat ilmeisesti Kreikasta, ja niitä leivottiin erityisesti luostareissa. Suomeen piparit tulivat viimeistään 1600-luvulla, mutta vasta 1900-luvulla niistä on tullut joka kodin jouluherkku. Yleistymistä vaikeutti ainakin se, että mausteet olivat kalliita.
Pipareita on jos jonkin näköisiä. Harvemmin kyllä tonttupiparia näkyy, vaikka kaikkia muita muumeista traktoreihin nykyään onkin. Alun perin piparin muodolla oli selvä merkitys, ja tietyn muotoisella piparilla haluttiin välittää tiettyä viestiä. Esimerkiksi piparkakku-ukkolla tai –akalla toivotellaan pitkää ja onnellista elämää.
20.12.2007
Joulu tulee, juosta pitää!
Ihmiset ovat kovin kiireisiä näin lähellä joulua. Jospa he pian rauhoittuisivat läheistensä pariin ja miettisivät joulun sanomaa. Joulumieltä ei varmasti saa juoksemalla kiinni!
Joululahjat mietityttävät varmasti monen lapsen ja miksei aikuisenkin mieltä. Olen seuraillut lasten lahjatoiveiden muuttumista. Moni lapsi toivoi ennen vanhaan nukkea tai suksia, nyt saatavilla on jos jonkinlaista lelua, peliä ja elokuvaa. Itse tehtyjä joululahjoja ei paljoa enää ole. Mutta olisiko moni arvannut vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, että joskus voi saada joululahjaksi vuohen, joka lahjoitetaan afrikkalaiseen kylään! Se on sitä nykyajan joululahjaperinnettä.
Olen varma, että tänä jouluna moni toivoo ennen kaikkea lunta. Vaikka eikös se ole hyvä, että jouluna kesä tulee talven keskelle, kuten laulussakin sanotaan!
21.12.2007
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi!
Tuomaan päivänä piti ennen vanhaan olla jouluvalmistelut tehty, pirtti piti olla pesty, ruoat valmisteltu ja kynttilät valettu. Tuomaanpäivä oli siitäkin tärkeä, että silloin maisteltiin jouluksi tehtyä olutta.
Vanhoista joulukoristeista tuli mieleen vielä tuomaanristi. Sehän on se puutikuista veistetty ristin muotoinen koriste. Sanottiin, että se suojasi taloa pahoilta hengiltä, mutta moneen taloon se ennen kaikkea toi joulun.
Tule meille Tuomas kulta,
tuopa joulu tullessas!
Tule kekri, jouvu joulu
sekä pääse pääsiäinen!
Kyll' on kystä aitassamme,
paljo pantua eloa,
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli!
22.12.2007
Nyt on talvipäivän seisaus ja pimeä pisimmillään. Ennen vanhaan puhuttiin pesäpäivistä. Sanottiin, että jos aurinko ei pesäpäivinä näyttäydy, tulee sateinen kesä. Mutta jos aurinko näyttäytyy, niin tulee kuiva ja lämmin kesä. Pakkasista sanottiin, että jos päivän pesäänsä kylmää, niin joutaa turkki myydä.
Kulkee kuin kuningas
vaeltaa kuin valtaherra
joka vuosi varrotaan
köyhinpäänkin kotihin.
Mikä se on?
No joulu tietenkin!
23.12.2007
Vanhan kirkon juhlavuosi alkaa jouluaattona. Kuulin, että sitä julistetaan laittamalla vanhan kirkon ihmisille kynttilät haudalle ja näin muistellaan menneitä sukupolvia. Taidanpa mennä minäkin sinne.
Minä ja kirkko olemme Keuruun vanhimpia, olin vasta pieni pojan jupero ja ihan parraton kun sitä rakennettiin. Sytytetäänköhän kirkonrakentaja Antti Hakolallekin kynttilä?
Joulukirkosta sanottiin ennen vanhaan, että jouluna joka pajulla, kaksin kolmin kannaksilla. Se tarkoittaa, että reki oli niin täynnä väkeä kun siihen mahtui, koska kaikki halusivat kirkkoon. Joulukirkosta ajettiin aina kilpaa reellä kotiin. Uskottiin, että nopeimmin pois kirkosta ajaneen työt joutuivat seuraavana vuonna. Joulupäivää vietettiin hartaasti kotona, mutta tapaninpäivä oli vierailupäivä.
24.12.2007
Monen odotus palkitaan tänään, kun on jouluaatto! Toivotanpa teillekin rauhaisaa joulua vanhoilla Kantelettaren säkeillä:
Jouluna jumala syntyi
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonehesen
Sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
sika penkoi pehkuloita,
poian pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Jouluna jumala syntyi
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
otavat piti iloa
syntyessä suuren luojan,
yliarmon auetessa.
Joulukalenteri on esillä Kamanassa,
avoinna päivittäin klo 10–18.
Huom! Kamana on suljettu 22.12.-26.12.2007.