Einari Vuorela -runopalkinto - Runopalkinto 2014

 

 

pauliina haasjoki kuva 

Hiukset on Pauliina kuuden runokokoelma. Runopalkinto luovutettiin Korpirastas-juhlassa 21.9.2014 klo 14 Pauliina Haasjoelle teoksesta Hiukset (Otava 2013).

Hiukset on rohkea askel eteenpäin: se tutkii avaruuden mittasuhteita ja kokijan paikkaa suurten voimien risteyksessä Pohtivat sävyn ohella kokoelmaa leimaa sanomattoman lumo ja kielen musikaalisuus. Hyvä runo kulkee eteenpäin kuin unikuvien sarja. Samalla se pitää lukijan valveilla tarjoamalla rikkaan kielikokemuksen, yhdistämällä tutun kokemuspiirin uusiin maisemiin ja kiehtovan outoihin siirtymiin.

Pauliina Haasjoen teoksen runot keräävät havaintoja kuin läikkyvälle kalvolle. Maailman ja ihmisen välille virtaa jatkuvasti uusia yhteyksiä, viestit ovat matkalla moneen suuntaan.

Runot liukuvat toisiinsa ja vievät kuin vaivihkaa kaikkeuden syövereihin. Peruselementit ovat tuttuja, tämän maailman materiaali pysyy koko ajan käsillä, mutta liike on dynaamista ja lauseet kauniisti sommiteltuja. Hiukset aaltoilee ja polveilee sarjoittain kutoutuvina säkeinä, luotaa luontoa uudeksi niin maisemien kuin hiukkasten tasolla. Runot ovat kielen virtaa ja herkkää havaitsemista, jättäytymistä voimien ja avaruuden kappaleiden vaikutuksen alle.

” Pimeän aineen väki kenties istuu verhon takana ja keskustelee, lasi kädessä, kuunnellen ihmeellistä musiikkia. Kyllä he hämmästyvät nähdessään meidät, valon maailmankaikkeuden.”

Haasjoki kuuluu Osuuskunta Poesiaan ja Nuoren Voiman Liiton hallitukseen. Hän on saanut Koneen säätion Vuoden kynä -palkinnon 2010 ja väitellyt filosofian tohtoriksi yleisestä kirjallisuustieteessä.

Palkintoa tavoitteli 78 teosta. Palkinnon suojelijana toimii rouva Jenni Haukio.

Palkintolautakuntaan kuuluvat kirjailija, kriitikko Jukka Koskelaisen lisäksi kriitikko, kirjailija Hannele Huovi ja kriitikko Juha-Pekka Kilpiö.

Muut palkintoehdokkaat

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva (Poesia 2012)

Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva luotaa taltioinnin välineitä ja historiaa. Miten maisema tai äänimaailma muuttuu, kun se jäljennetään?

Sarjoiksi jäsennetyt lauseet, säkeet ja aforismimaiset kappaleet ottavat etäisyyttä havaintoihin ja lähestyvät niitä jälleen. Välillä kokoelma vieraannuttaa maisemasta, muistuttaa että olemme keinojen armoilla, välillä taas luodaan runokuvaa aivan kuin ennen vanhaan. Näin syntyy kiehtova ja taitava havaintojen ja anekdoottien kooste, joka kertoo niin geometrisistä kuvioista kuin jäljentämisen tekniikoista mutta joka ei kaihda kiertotarinaakaan. Lisäksi Blombergin kirja on ulkoisesti hieno esine, jota on hyvä pitää kädessä. Mutta on jokin määrittelemätön, joka saa keskustelun kuluessa väistämään toista ihmistä, katselemaan hänen huuliaan, miten ne liikkuvat, kuin ne vain liikkuisivat mutta eivät kunnolla puhuisi.

Vesa Haapala & Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin? (Otava 2012).

Kahden tekijän, runoilija Vesa Haapalan ja graafikko Markus Pyörälän, yhteistyönä kehkeytynyt magnum opus on vaikuttava jo silkkaa aineellisuuttaan, mutta ennen kaikkea kirja perustelee multimodaaliset keinonsa, kuvan ja sanan kytkennät, poikkeuksellisen vakuuttavasti.

Kumpikaan elementti ei ole koriste eikä niiden suhde toisteinen.

Ötzin osaa aikalaistodellisuudessa ei voi pelkistää esimerkiksi kritiikiksi, vaan sen ratkaisu on kerryttää ja tuhlata täysin pidäkkeettä itse kirjoitusta: lähteitä, tekstilajeja, rekistereitä ja runomuotoja.

Moneutta juhliva ja riemastuttavan epätasainen teos vedonnee yhtä lailla äännemaalailun maistelijaan kuin paranoidiin koodinpurkajaan.

Silja Järventausta: Hyvän yön puisto (Teos 2012)

Silja Järventaustan Hyvän yön puiston lukeminen on ponnistelua, joka vie kielen epävarmalle pinnalle. Siellä lukijan on kuljettava kuin heikolla jäällä, varovasti. Tavalliset asiat näyttäytyvät outoina ja kieli osoittaa arvoituksellisen luonteensa.

Järventausta vetää sivuun kielen verhoa ja paljastaa lukijan luutuneen ja kaavamaisen kielen ja ajattelun. Järventausta näkee tiheitä, taipuisia ja alakuloisia unia, mutta uskaltaa myös ilakoida ja leikkiä runokielellään.

Se on kuin vasara, joka tulee kuin tuleekin lyödyksi.

V. S. Luoma-aho: Kronologi (Poesia 2013)

V. S. Luoma-ahon Kronologin 229 tekstifragmenttia muodostavat oudon tunnistettavan multiversumin, jossa niveltyvät kokemus tilasta, koneelliset ruumiit ja mutaation prosessit. Kotimaisen runouden kentässä teos tekee omintakeisen avauksen genrefiktioon.

Tieteiskirjallinen viritys tuottaa visionääristä kuvastoa, mutta se myös lataa teoksen avoimen ja aukkoisen rakenteen täyteen merkitystä:

näky romahduksen jälkeisestä maailmasta on esitettävissä vain viitteellisinä muistiinpanoina ja kertomuksen jälkinä. Kronologi asuu suurenmoisia raunioita.

 

 

http://www.keuruu.fi/asukkaat/liikunta-ja-vapaa-aika/kulttuuri-vapaa-aika/einari-vuorela-runopalkinto

http://www.otava.fi/kirjailijat/pauliina_haasjoki/

http://www.otava.fi/kirjailijat/vesa_haapala/

http://www.poesia.fi/kristian-blomberg/

http://www.poesia.fi/v-s-luoma-aho/

http://www.teos.fi/kirjailijat/silja-jarventausta.html