Einari Vuorela -runopalkinto

EINARI VUORELA -RUNOPALKINTO 2017

KATSO KUTSU TÄSTÄ: EINARI VUORELA -RUNOPALKINTOJUHLA SU 10.9.2017

Palkinto on saanut nimensä Suomen tunnetuimpiin luonnonlyyrikoihin kuuluvan Einari Vuorelan mukaan.

8 500 euron palkinto jaetaan joka kolmas vuosi. Se on valtakunnan suurin runolle suunnattu palkinto.

Palkinnon kunniapuheenjohtajana toimii palkinnon perustajiin kuuluva professori Anto Leikola. Palkinnon suojelijoina ovat toimineet mm.rouva Jenni Haukio, rouva Eeva Ahtisaari ja emerita puhemies Riitta Uosukainen.

Runopalkintofinalistit jullkistetaan 9.6.2017.

Runopalkinto jaetaan Keuruulla su 10.9.2017.

Lisätietoja: palkintolautakunnan sihteeri Virva Asp

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

puh. 040 716 0681 (virka-aikana)

EV runopalkinto finalistit

 

 


 

Palkintolautakunnan jäsenet

Pj. kirjailija, kriitikko Jukka Koskelainen

Kirjailija Johanna Venho

Teatterinjohtaja ja -ohjaaja Kimmo Lavaste

 

 


 

Einari Vuorela -runopalkinnon säännöt

1. Palkinnon myöntää Keuruun kaupunki

2. Palkinto annetaan kirjailijalle ansiokkaasta suomenkielisestä runoteoksesta

3. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi. Palkinnon suuruus on 8.500 euroa

4. Palkinnon saajan valitsee palkintolautakunta, johon Keuruun kaupunki nimeää kaksi edustajaa ja kuulee Einari Vuorelan seuraa kolmannen edustajan nimeämisessä

5. Ehdolle asetettava teos toimitetaan kolmena kappaleena palkintolautakunnalle, sitä mukaa, kun teokset ilmestyvät ja viimeistään 27.1.2017

6. Yksi kirjailija voi osallistua yhdellä teoksella. osaa voivat ottaa vuosina vuosina 2014-2016 ilmestyneet teokset.

7. Palkintolautakunta valitsee ehdolle asetetuista teoksista palintoehdokkaiksi viisi, joista enemmistön kannatuksen saanut palkitaan. Palkintoehdokkaat, palkinnon saaja ja päätösten perustelut julkistetaan.

8. Lautakunnan kokouksissa käytyjä keskusteluita tai äänestyksiä ei julkisteta

8. Lautakunta voi näin itse päättää menettelytavoista.

 


Ohjeet Einari Vuorela -runopalkintoa tavoitteleville

Kustantajan ja kirjailijan, joka haluaa asetettaa julkaisemansa teoksen ehdolle Einari Vuorela -runopalkinnon saajaksi, on toimitettava teos määräpäivään 27.1.2017 mennessä seuraavalla jakelulla:

Toimitusosoiteet

1. Keuruun kaupunki, Kulttuuripalvelut, Multiantie 5, 42700 Keuruu

2. Johanna Venho, Valkjärventie 21 B, 02130 Espoo

3. Kimmo Lavaste, Kallantie 18 I, 45130, 45130 Kouvola

Toivomme, että teokset lähetetään raadille sitä mukaa, kun ne on julkaistu.

Teoksia ei palauteta.

Palkintolautakunta ei anna palautetta, eikä arviointeja yksittäisistä teoksista.

Lisätietoja: palkintolautakunnan sihteeri Virva Asp

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

pu. 040 716 0681 (virka-aikana)

 

 

 

RTEmagicC Runopalkinto 08 003 jpg

 


 

 

pauliina haasjoki kuva 

Hiukset on Pauliina kuuden runokokoelma. Runopalkinto luovutettiin Korpirastas-juhlassa 21.9.2014 klo 14 Pauliina Haasjoelle teoksesta Hiukset (Otava 2013).

Hiukset on rohkea askel eteenpäin: se tutkii avaruuden mittasuhteita ja kokijan paikkaa suurten voimien risteyksessä Pohtivat sävyn ohella kokoelmaa leimaa sanomattoman lumo ja kielen musikaalisuus. Hyvä runo kulkee eteenpäin kuin unikuvien sarja. Samalla se pitää lukijan valveilla tarjoamalla rikkaan kielikokemuksen, yhdistämällä tutun kokemuspiirin uusiin maisemiin ja kiehtovan outoihin siirtymiin.

Pauliina Haasjoen teoksen runot keräävät havaintoja kuin läikkyvälle kalvolle. Maailman ja ihmisen välille virtaa jatkuvasti uusia yhteyksiä, viestit ovat matkalla moneen suuntaan.

Runot liukuvat toisiinsa ja vievät kuin vaivihkaa kaikkeuden syövereihin. Peruselementit ovat tuttuja, tämän maailman materiaali pysyy koko ajan käsillä, mutta liike on dynaamista ja lauseet kauniisti sommiteltuja. Hiukset aaltoilee ja polveilee sarjoittain kutoutuvina säkeinä, luotaa luontoa uudeksi niin maisemien kuin hiukkasten tasolla. Runot ovat kielen virtaa ja herkkää havaitsemista, jättäytymistä voimien ja avaruuden kappaleiden vaikutuksen alle.

” Pimeän aineen väki kenties istuu verhon takana ja keskustelee, lasi kädessä, kuunnellen ihmeellistä musiikkia. Kyllä he hämmästyvät nähdessään meidät, valon maailmankaikkeuden.”

Haasjoki kuuluu Osuuskunta Poesiaan ja Nuoren Voiman Liiton hallitukseen. Hän on saanut Koneen säätion Vuoden kynä -palkinnon 2010 ja väitellyt filosofian tohtoriksi yleisestä kirjallisuustieteessä.

Palkintoa tavoitteli 78 teosta. Palkinnon suojelijana toimii rouva Jenni Haukio.

Palkintolautakuntaan kuuluvat kirjailija, kriitikko Jukka Koskelaisen lisäksi kriitikko, kirjailija Hannele Huovi ja kriitikko Juha-Pekka Kilpiö.

Muut palkintoehdokkaat

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva (Poesia 2012)

Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva luotaa taltioinnin välineitä ja historiaa. Miten maisema tai äänimaailma muuttuu, kun se jäljennetään?

Sarjoiksi jäsennetyt lauseet, säkeet ja aforismimaiset kappaleet ottavat etäisyyttä havaintoihin ja lähestyvät niitä jälleen. Välillä kokoelma vieraannuttaa maisemasta, muistuttaa että olemme keinojen armoilla, välillä taas luodaan runokuvaa aivan kuin ennen vanhaan. Näin syntyy kiehtova ja taitava havaintojen ja anekdoottien kooste, joka kertoo niin geometrisistä kuvioista kuin jäljentämisen tekniikoista mutta joka ei kaihda kiertotarinaakaan. Lisäksi Blombergin kirja on ulkoisesti hieno esine, jota on hyvä pitää kädessä. Mutta on jokin määrittelemätön, joka saa keskustelun kuluessa väistämään toista ihmistä, katselemaan hänen huuliaan, miten ne liikkuvat, kuin ne vain liikkuisivat mutta eivät kunnolla puhuisi.

Vesa Haapala & Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin? (Otava 2012).

Kahden tekijän, runoilija Vesa Haapalan ja graafikko Markus Pyörälän, yhteistyönä kehkeytynyt magnum opus on vaikuttava jo silkkaa aineellisuuttaan, mutta ennen kaikkea kirja perustelee multimodaaliset keinonsa, kuvan ja sanan kytkennät, poikkeuksellisen vakuuttavasti.

Kumpikaan elementti ei ole koriste eikä niiden suhde toisteinen.

Ötzin osaa aikalaistodellisuudessa ei voi pelkistää esimerkiksi kritiikiksi, vaan sen ratkaisu on kerryttää ja tuhlata täysin pidäkkeettä itse kirjoitusta: lähteitä, tekstilajeja, rekistereitä ja runomuotoja.

Moneutta juhliva ja riemastuttavan epätasainen teos vedonnee yhtä lailla äännemaalailun maistelijaan kuin paranoidiin koodinpurkajaan.

Silja Järventausta: Hyvän yön puisto (Teos 2012)

Silja Järventaustan Hyvän yön puiston lukeminen on ponnistelua, joka vie kielen epävarmalle pinnalle. Siellä lukijan on kuljettava kuin heikolla jäällä, varovasti. Tavalliset asiat näyttäytyvät outoina ja kieli osoittaa arvoituksellisen luonteensa.

Järventausta vetää sivuun kielen verhoa ja paljastaa lukijan luutuneen ja kaavamaisen kielen ja ajattelun. Järventausta näkee tiheitä, taipuisia ja alakuloisia unia, mutta uskaltaa myös ilakoida ja leikkiä runokielellään.

Se on kuin vasara, joka tulee kuin tuleekin lyödyksi.

V. S. Luoma-aho: Kronologi (Poesia 2013)

V. S. Luoma-ahon Kronologin 229 tekstifragmenttia muodostavat oudon tunnistettavan multiversumin, jossa niveltyvät kokemus tilasta, koneelliset ruumiit ja mutaation prosessit. Kotimaisen runouden kentässä teos tekee omintakeisen avauksen genrefiktioon.

Tieteiskirjallinen viritys tuottaa visionääristä kuvastoa, mutta se myös lataa teoksen avoimen ja aukkoisen rakenteen täyteen merkitystä:

näky romahduksen jälkeisestä maailmasta on esitettävissä vain viitteellisinä muistiinpanoina ja kertomuksen jälkinä. Kronologi asuu suurenmoisia raunioita.

 

 

http://www.keuruu.fi/asukkaat/liikunta-ja-vapaa-aika/kulttuuri-vapaa-aika/einari-vuorela-runopalkinto

http://www.otava.fi/kirjailijat/pauliina_haasjoki/

http://www.otava.fi/kirjailijat/vesa_haapala/

http://www.poesia.fi/kristian-blomberg/

http://www.poesia.fi/v-s-luoma-aho/

http://www.teos.fi/kirjailijat/silja-jarventausta.html

 

 


 

Raadin puheenjohtaja Jukka Koskelaisen puheenvuoro runopalkintojuhlassa 2014

Tätä nykyä saamme taajaan kuulla, että maassamme julkaistava runous on tavattoman moninaista, eikä hallitsevia suuntauksia ole erotettavissa. Runous elää puheiden mukaan huippukauttaan. Lisäksi runouden ympärille on kertynyt kaikenlaista toimintaa: järjestetään open mike -tilaisuuksia, kokeellisen runon iltoja ja runoklubeja muutenkin. Näin ainakin suurissa kaupungeissa.

                      Samaan aikaan suuret kustantajat ovat kuitenkin dramaattisesti vähentäneet runokirjojen kustantamista. Runokokoelman kustantaminen on tappiollista, koska kirjastojen hankinnat ovat vähentyneet monissa tapauksissa murto-osaan.

                      Tämä nostaa esiin kysymyksen runouden julkaisemisen perusteista. Kun suuret kustantajat eivät julkaise, runokirjat jäävät yhä enemmän pienten kustantajien kontoille. Ne ovat tehneetkin ansiokasta työtä usein harrastajavoimin, enkä harrastamisella tarkoita ammattitaidon puutetta vaan palkkion suuruutta tai puutetta. Miten käy tuiki tärkeän kustannustoimittamisen tässä tilanteessa?

                      Pienet kustantajat ovat julkaisee koko joukon kiinnostavia teoksia. Usein ne keskittyvät kirjoihin, jotka kiinnostavat harrastajapiirejä. Samalla on syytä kysyä, vieläkö meillä riittää runoilijoita, jotka tavoittavat harrastajapiirien ulkopuolisia lukijoita.

                      Tämän verran runouden nykytilanteen varjopuolesta.  Nyt olemme palkintojuhlassa, ja nyt on syytä korostaa myönteisiä puolia. Nyt palkitaan yksi hieno runoteos, mikä tarkoittaa, että monta hienoa jää tällä kertaa palkitsematta. Monelle runoilijalle tekisi mieli lähettää erityispalkinto, jos se olisi mahdollista, esimerkiksi palkinto rohkeimmasta teoksesta tai palkinto laajimmalle kurottavasta teoksesta.                      

                      Raadin jäseninä olemme saaneet luettavaksi kokoelmia, jossa kuljetaan oikukkaasti Keisarin teitä nyt ja ennen, piirretään maisemaan Napoleonin vaimon ympärille, joissa ”enkelit paistattelevat katulamppujen loisteessa”, tai joissa ”itku kulkee merenpohjaa, katuojaa, salaojaa, sadevesiviemäriä”.  Voitiin lukea, mitä kummaa tapahtuu sähkökatkoksen aikaa tai mitä löytyy merenpohjan hylyistä.

                      Runoissa ei tyydytä yhteen maisemaan, yhteen äänensävyyn, yhteen tai kahteen näkökulmaan, vaan tahdotaan kulkea laajemmalle, haukata entistä isompi osa historiaa, kieltä ja yhteiskuntaa.

Kauas taa on jäänyt korpien havina, se humina, josta Einari Vuorela aikoinaan kirjoitti hyvin vaikuttavasti. Torontoon 1969 päivätyssä runossaan Koti-ikävä Vuorela kirjoitti: ”En viipyä voi, en viipyä saa. / mua keväinen korpeni huhuu: / Siellä myllyt käy, siellä kurjet soi, / siellä havukko haastaa ja puhuu.”

                      Einari Vuorela toi suomalaiseen runouteen uuden äänen: korven havinan ja suhinan. Tämä ääni kuului tutun peruvireen varassa, sillä Vuorela muunteli sitä poljentoa ja sanastoa, jonka edeltävät runoilijat olivat luoneet. Lisäksi hän tavoitti hienosti luonnon huminan, eräänlaisen taustakohinan, joka meillä kaikilla on korvissamme, metsän, korven kohina.

                      Nykyrunoilija ei enää voi keskittyä kuulemaan korven havinaa. Hänen työhuoneeseensa kantautuu kokonainen melske, äänien ja aistimusten kirjo. Moni nykyrunoilija tahtoo kaapata tekstiinsä ääniä ja ärsykkeitä mahdollisimman monelta eri taholta, niin puheenparsista, keskustelupalstoista kuin edeltävän kirjallisuuden paperinkohinasta. Näissä maisemissa voi toivoa, että mukaan mahtuu, ei vain korven havinaa vain myös järvenselän tummanpuhuvan päilyn.

                      Näistä eri suuntiin ja eri suunnista virtaavista kielenkappaleista ja aistiärsykkeistä nykyrunoilija yrittää luoda muotoa kaaokseen,

                      Se muoto voi usein olla aluksi hämmentävä. Se vaatii katseen ja asenteen uudelleensäätämistä ja tarkentamista. Runo ei aina puhukaan perustuntemuksista eikä heijasta minän huolia, ahdinkoa, hurmiota tai kaipuuta. Minäkeskeisyyden sijaan se liikkuu laajemmassa tilassa.

                      Runon liike on vapaa. Runo on kaikkien vapain kirjallisuuden muoto, sanoi kerran eräs runoilija kirjoitettuaan romaanin. Ehkä viime aikoina on likaakin korostettu runouden moniäänisyyttä, monimuotisuutta, monipohjaisuutta, monitasoisuutta, monimerkityksisyyttä. Tärkeintä on kutienkin itse kieli, sen kyky tehdä asioista sointuvia ja särähtäviä, kauniita ja säröisiä.

                      Runous on myös säilyttävä ja vaaliva voima, kuten eräs ehdokasrunoilijamme on todennut. Se vaalii kieltämme, käyttää sitä luovasti, kääntää sitä uusiin asentoihin, niin että näkisimme myös maailman uusista asennoista. Uudistaminen perustuu aina olemassa olevan omaksumiseen ja sisäistämiseen.

                      Hyvä runous ei ole anarkiaa vaan leikkiä, vakavaa tai leikkisää leikkiä, ei sattumanvaraisia törmäyksiä vaan kielikokeilua, kielen käyttämistä ja käytettäviksi jättämistä.

                      Tämänkertaisissa ehdokaskokoelmissa vaikutuksen tekee ajan ja paikan laajuus. Näiden kirjojen myötä kuljemme historiaa alkuajoista aina hamaan tulevaisuuteen, etenemme hiukkastasolta kosmokseen. Runoissa ilmaistaan huolta, pidetään huolta suuremmista asioista kuin omista tuntemuksista.

                      Toinen silmiinpistävä piirre on säemuodon puuttuminen. Joskus takavuosina runouskeskustelussa kuultiin puhetta säkeen kriisistä. Monet runoilijat alkoivat kirjoittaa proosarunoja, koska ei ollut enää mittaa, määrää ja mallia sille, mistä kohtaa säe pitäisi katkaista. Nyt mukana on runoja, jotka yhdistelevät aforismia ja runoa, runoa ja proosaa, turvautuvat fragmentteihin ja toteamuksiin. Kukaan ei tiedä missä kulkee runouden raja, ja kaikki rajat tunnetusti vuotavat. Mutta ehdokaskokoelmat tunnistaa silti runoudeksi, koska ne edustavat tihentynyttä, tietoista, kriittistäkin kielenkäyttöä.

                      Tässä kaikessa ehdokaskokoelmat vastaavat – klisettä käyttääkseni – aikamme vaatimuksia. Meitä hallitsee ylittämisen imperatiivi. On tehtävä toisin ja enemmän. Runot tarjovat koko joukon yllätyksiä, katkoksia, ajatuksen haastetta, jokapäiväisten havaintojen ja tottumusten kyseenlaistusta. Näin pitää ollakin, ja näissä piirteissä piilee nykyrunouden oleellinen tehtävä.

                      Mutta kaiken haastamisen keskellä alkaa sittenkin kuulua taustahuminaa. Ehkä se on juuri korpien kutsu, jonka Einari Vuorela kuuli ja jonka hän puki ainutlaatuisen sointuvaksi kieleksi. Voittajateoksemme ottaa mukaan äänteellisyyden, kielen musiikin, ja siitä tulee teoksen yksi keskeisistä elementeistä. Kaikkea ei tarvitse heti ymmärtää, kun kieli sinänsä on vaikuttavaa. Siinä runokielessä kuuluu niin korven perintö kuin avaruuden humina, ja ennen kaikkea oman kielemme herkimmät rekisterit.

 


 RUNOPALKINTO SAILA SUSILUODDOLLE TEOKSESTA CARMEN (Otava 2011)

Susiluoto

Kuva Teuvo Mujo

Vuosina 2008-2010 julkaisuista teoksista vuoden 2011 Einari Vuorela runopalkinnon saajaksi lautakunta valitsi Saila Susiluodon teoksetn Carmen, Otava 2010. Huomionosoitus luovutettiin kirjailijalle Keuruulla, Kivelän koululla sunnuntaina 14.8.2011 klo 14.

Lautakunnan perustelut: Tunnettua oopperaa vapaasti mukaileva Saila Susiluodon runoteos Carmen käyttää kiehtovasti rakenteessa ja sisällössä vastakohtien herkkää tasapainoa. Lyyrisyys, musiikillisuus ja rytmikkyys saavat rinnalleen karun ja arkisen ostariympäristön, jossa ihmisrakkaudelle ylivoimainen, koneen luoma Carmen, epätoivoinen taistelija ja pakenija Jose ja pienen onnen etsijä Mikaela elävät draamaansa. Teoksessa kohtaavat menneisyyden mytologia, tulevaisuuden myytit ja nykyisyyden todellisuus, mutta keskiössä on kaksi suurta asiaa, joita ei lakata tavoittelemasta: rakkaus ja vapaus

Palkintoa tavoitteli 91 teosta, joista lautakunta asertti heinäkuussa ehdolle seuraavat kokoelmat: Huotarinen Vilja-Tuulia: Iloisen lehmän runot, WSOY 2009, Kiiskinen Jyrki: Onnenpyörä, Tammi 2010, Niemi Juuli: Yömatkat, Otava 2010, Saaritsa Pentti: Tatuointeja ja lävistyksiä, WSOY 2009 ja Susiluoto Saila: Carmen, Otava 2010.

Palkintolautakuntaan kuuluivat kriitikko, kirjailija Jukka Koskelainen (pj.), säveltäjä Jouni Kaipainen sekä kirjallisuudentutkija Orvokki Vääriskoski.

 


 

EINARI VUORELA -RUNOPALKINTO JOHANNA VENHOLLE

Johanna Venho: Yhtä juhlaa, WSOY 2006

Palkintolautakunnan perustelut:

Johanna Venhon kokoelmasta kasvaa kirjan mittainen loitsu. Se sulattaa sisäänsä perinteen sekä nykypäivän ja muuttaa arjen runon ihmeeksi. Runonlaulajien ikiaikaiset säkeet torjuivat pahan, herättivät rakkaudenja saivat elämän kääntymään haluttuun uomaan. Venhon soinnillisessa ilmaisussa pilkahtaa samaa maagisen voiman tavoittelua – ja huumoria, suoraan tiskirättirealismin ääreltä lohkaistua runoa.

Johanna Venho (s.1971) on opiskellut biologiaa ja kirjallisuustiedettä Jyväskylässä ja Helsingissä ja suorittanut maisterintutkinnon. Hän on työskennellyt Yleisradion Teksti-TV:ssa freelance-toimittajana, päätoimittanut Tuli&Savu -runouslehteä, avustanut kulttuurilehtiä, kääntänyt lastenkirjoja ja tehnyt kirjojen toimitustöitä. Oman kirjoittamisen ohella hän ohjaa kirjoittajakursseja. Johanna Venho on kolmen lapsen äiti ja asuu Espoossa.

Teokset

Postia Saturnukseen, WSOY 1998 Ilman karttaa, WSOY 2000 Okulus ja yöihmiset, WSOY 2003 Okulus ja Livian talo, WSOY 2004 Yhtä juhlaa, WSOY 2006 Okulus ja Omenamökin salaisuus, WSOY 2006

Palkinnot

Kritiikin kannukset 2001 WSOY:n Uusi uljas sankari -lastenromaanikirjoituskilpailun voitto 2003 Arvid Lydecken -palkinto 2003 Katri Vala -palkinto 2006 Runeberg-palkintoehdokkuus 2006 Anni Polva -kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2007

MUUT PALKINTOFINALISTIT 2008

Vesa Haapala: Vantaa, Otava 2007

Vesa Haapala kokoelma Vantaa on harvinaisuus: laaja, moniulotteinenrunosarja. Kokoelma käyttää hyväkseen Vantaan jokilaakson historiaa, mutta myös yksityisiä ääniä nousee esiin. Joen maisemissa setvitään väkevin säkeinniin isän ja pojan suhdetta kuin kuvataan Aleksis Kiven luomismaisemaa.

Vesa Haapala (s. 1971 Keuruulla) on kirjallisuudentutkija ja koordinaattori Helsingin yliopistossa.Hänen vuonna 2005 ilmestynyt väitöskirjansa käsitteli suomenruotsalaisen modernistirunoilijan Edith Södergranin lyriikkaa.Haapalan esikoisteos, runokokoelma Vantaa ilmestyi syyskuussa 2007. Haapala sai teoksestaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon. Teos on Runeberg-palkintoehdokas. Se oli myös ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittajaksi.

Teokset

Vantaa, Otava 2007

Olli Heikkonen: Jäätikön ääri, Tammi 2007

Jäätikön ääri on vastamyrkkyä pinnalliselle citykulttuurille.Olli Heikkosen alkuvoimaisissa runoissa luonto hengittää väkevän fyysisenä ja aistillisena. Säkeissä on pidäteltyä voimaa ja kielikuvien taakse latautuu aina tunnekokemus. Heikkosen kokoelman lävistää hallittu ja hienovireinen melankolia, joka tuo tekstiin poikkeuksellisenläheisyyden tunteen. "Sano tahdon. Ja metsän kokoinenhuokaus täyttää huoneen."

Olli Heikkonen on syntynyt Kontiolahdella vuonna 1965 ja asuu nykyisin Helsingissä

Teokset

Jäätikön ääri, Tammi syksy 2007
Kuinka maa muuttui musiikiksi, Tammi 2003
Jakutian aurinko, Tammi 2000
Lisäksi Heikkosen runoja on julkaistu antologioissa ja kirjallisuuslehdissä ykdeksällä eri kielellä.

Palkinnot

Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto 2000 (teoksesta Jakutian aurinko)
Kulttuurirahaston runokilpailun palkinto 1999

Markku Toivonen: Kuka yössä herää, Savukeidas 2006

Markku Toivonen kirjoittaa pitkiä, tarkasti sommiteltuja runoja. Kuka yössäherää -kokoelman aiheet ja näkökulmat vaihtuvat taajaan, ja on yllätys lukeavaikkapa maamiinan tuntemuksia tai valtansa menettävän ukkosenjumalannäkemys. Toivosen loppuun asti hiotuissa säkeissä on läpeensä humaaniäänenpaino.

Markku Toivosen (s. 1957) neljäs runokokoelma Kuka yössä herää julkaistiin marraskuussa 2006. Lyriikan lisäksi hän on kirjoittanut esseitä, novelleja ja näytelmiä. Toivoselle on myönnetty Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto neljä kertaa. Kirjallisen työnsä ohella hän on opettanut sanataidetta mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja Viita-akatemiassa.

Teokset

Tähkämehuballadi, runokokoelma, WSOY 1984
Pimeä, kaunis puoliso, runokokoelma, Art House 1988
Runouden kuntokoulu, esseeteos, Kirjapaja 1988 (yhdessä Risto Ahdin kanssa)
Sudenkorennon vuosisata, runokokoelma, WSOY 1994
Ihmeitä, novellikokoelma Atena 2000

Kristiina Wallin: Murtuneista luista, Tammi 2007

Mitä vähemmän elämässä on järkeä, sen kallisarvoisemmalta se tuntuu. Kristiina Wallin onnistuu viemään Murtuneista luista -kokoelman lukijan vanhan totuuden ytimeen, samalla myös omaan maailmaansa, joka kaikessa mielettömyydessään vaikuttaa merkittävältä ja kallisarvoiselta. Runoilija on rohkea omien teiden kulkija. Tapahtumien ja ilmiöiden kerrostumat on rakennettu kiinnostavasti arkisen ja runollisen maailman vuoropuhelusta. ''Koska totuutta ei kuitenkaan ole / piirrän hitaasti viivaa paperin halki...''

Kristiina Wallin (1971) on tamperelainen kirjailija, sanataideopettaja ja taidekirjansitoja. Wallinin esikoisrunokokoelma Kengitetyn eläimen jäljet ilmestyi 2005 ja oli Tanssiva karhu -runopalkintoehdokkaana. Toinen kokoelma Murtuneista luista ilmestyi 2007 ja oli ehdolla Runeberg -palkinnon saajaksi. Lisäksi Wallin on kirjoittanut kuunnelmia Yleisradion Radioteatteri

 


leikola

 

 Vuosi 2005

Jouni Inkala "Kirjoittamaton" (WSOY 2002).

Muut palkintofinalistit
Anne Hänninen "Sateen muisti" (WSOY 2002)
Riina Katajavuori "Koko tarina" (Tammi 2001)
Saila Susiluoto "Huoneiden kirja" (Otava 2003)
Merja Virolainen "Olen tyttö, Ihanaa!" (Tammi 2003)

Palkintolautakunta
Professori Anto Leikola (pj.)
Kirjailijat Hannele Huovi
Kirjailija Jukka Koskelainen.

Palkinnonsaaja julkistettiin Keuruulla 21.8.2005. Runopalkinnon suojelijana ja jakajana toimii eduskunnan emerita puhemies, fil.lis. Riitta Uosukainen

Vuosi 2000

Palkinnon saaja: Jukka Koskelainen "Erään taistelun kuvaus" (Tammi, 1997).

Muut palkintofinalistit:
Tomi Kontio "Taivaan latvassa" (Tammi, 1998)
Kristiina Lähde "Neulametsä" (Tammi, 1998)
Markku Paasonen "Aurinkopunos" (WSOY, 1997)
Petri Turunen "Oodeja kuun orvokille" (Atena Kustannus 1999)

Palkintolautakunta
Professori Anto Leikola
Toimittaja, kriitikko Matti Saurama
Toimittaja Eine Joutsijoki

Palkinnon suojelijan toimi rouva Eeva Ahtisaari, joka luovutti palkinnon Matkailu- ja kulttuurikeskus Kamanassa 20.8.2000 pidetyssä Korpirastas juhlassa.

Vuosi 1997

Palkinnon saaja: Ilpo Tiihosenen "Muusa".

Muut palkintofinalistit
Tomi Kontio "Lukinkehrä" (Tammi 1996)
Kari Aronpuro "Saa tulla" (Kirjayhtymä 1996)
Juhani Koskinen "Äijä" (WSOY 1996)
Merja Virolainen "Tervapeili" (WSOY 1995)

Palkintolautakunta
Professori Anto Leikola (pj.)
Kirjailija Satu Koskimies
Apulaisprofessori Pekka Lilja
Toimittaja Matti Saurama
Toimittaja Eine Joutsijoki

Palkinnon luovutti maaherra Kalevi Kivistö Kivelän koululla pidetyssä Korpirastas juhlassa 17.8.1997.

 


 Einari Vuorela

Einari Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä 1889 Aapeli ja Stiina Vuorelan perheeseen. Opintaipaleensa runoilijan alku aloitti Multian kirkonkylän kansakoulussa. Myymäläapulainen lähti opettajasetänsä kehotuksesta Jyväskylän seminaariin. Huilunsoittaja, kansakoulunopettajan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1919. Vapaan kirjailijan elämä aukeni Einari Vuorelalle muutamaa vuotta myöhemmin. Kulkurielämä näkyy myös runoilijan tuotannossa. Kulkurin elämänkumppani löytyi kanttorilasta. Kirjailija Laura Soinne-Vuorela ja runoilija Einari Vuorela saivat tyttären. Varpu-Liisa esiintyy myös monissa tuon ajan runoissa. Vapaan kirjailijan elämä päättyi Vuorelan kohdalla sodan jälkeen. Hän opetti kotikylänsä Keuruun Jukojärven kansakoululaisia. Eläkeajan myötä Vuorelat muuttivat Tuusulan Iloniemeen. Runoilija Einari Vuorela kuoli Helsingissä 10.7.1972. Hänet haudattiin syntypitäjänsä Keuruun Vanhan kirkon hautausmaahan.

HUOMIONOSOITUKSET
Valtion kirjallisuuspalkinto -21, -34 ja -37
KS:n palkinto -39
Linnakoski-palkinto -44
SK tunnustuspalkinto -64
Aleksis Kiven rahaston palkinto -48
Eino Leino Seuran palkinto -66
Filosofian kunniatohtori, Jyväskylän yliopisto

 

 


 

 

Puheenjohtaja Orvokki Vääriskoski, Leppäläntie 18 42800 Haapamäki Puh. 050 596 3060 Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sihteeri Raija Komonen Pappilanniementie 17 A 6 42700 KEURUU Puh. 040 573 8513 Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 


 kotisivukirjailijakoti

 Runoilija Einari Vuorelan syntymäkoti Jukojärvellä

Talon sisustus on säilytetty sasussa kun se Vuoreloiden aikana oli
Runoilijan puoliso Laura Soinne keräsi seudun talonpoikaisesineitä, jotka luovat Vuorean intiimin interiöörin.

Kirjailijakoti on auki sopimuksen mukaan.

Kotitalo tuolla
pellon yläpuolla
auringossa hohtaa.
Sinne mielen johtaa
polku kukkaparras,
ikävöinti harras.

Opastusvaraukset

Eila Luopakka puh. 050 366 3029
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 PicsArt 1392750258648