Siirry sisältöön
Muuta tekstin kokoa
Muuta tekstin kokoa

Artikkelin hakemisto

Tämä on linkki Einari Vuorela -runopalkintosivulle.

Keuruun kaupungin vuoden 2020 Einari Vuorela -runopalkinto on myönnetty Kristian Blombergille teoksesta Kaikessa hiljaisuudessa (Poesia 2019).

Palkintoraatiin kuuluivat kirjailija Johanna Venho; kirjailija, kriitikko Jukka Koskelainen ja kirjailija, toimittaja Teppo Kulmala. 8 500 euron arvoinen palkinto jaetaan joka kolmas vuosi.

Palkintolautakunnan perustelut

Kristian Blombergin tarkkakatseiset runot, mietelmät ja typografiset merkinnät ovat ajattelun ja vaistoavan huomioimisen vuorokäyntiä. Pohtimaan houkuttavaa kirjaa on hauska ja vaivaton lukea.

Muistin ja kielen, aistimusten ja havaintojen herkkävireiseen soinnutteluun liittyy aforistista ja loogista, filosofialle ja matematiikalle rinnasteista kyselyä ja päättelyä.

Yksinäinen runoilija tarkkailee läheltä äärettömyyksiin. Kumppanin kanssa kaksin ollessa huomioihin kehkeytyy lisäväri ja ääri, rakkauden läheisyys.

Typografinen ”kokeellisuus” luo lisälehtiä Blombergin kirjasta välittyviin tuttuihin, mutta uudesti nähtyihin ilmiöihin. Nämä ovat myös romanttisia ja ihmetteleviä. Lukija kulkee kirjan mukana sen luontevana osatekijänä. Teksti jopa tähdentää luomisen anonymiteettiä. Ilmenee ”jotain olennaista – riippumatta kenen alulle panemaa se on”.

Taustalla on jotain ihmisenä olemiseen luontaisesti kuuluvan salaisuuden kaltaista. Se näyttäytyy muodon, eleiden, satunnaisen oloisesti elämään jääneiden muistikuvien ja selittämättömien mutta kuitenkin kuin jo kerran olleiden ja luonnollisina mieleen pulpahtavien assosiaatioiden välityksellä.

Hiljaisuus kuulostaa suurelta koska olemme pieninä kokijoina sen sisällä, ja sellaisina yhä myös lapsia, jotka kuulevat:

ja taruolentojen sielut sekoittuvat / metsän sieluun edelleen, sittenkin. Suhinaa.”

Tuntemisen ja tuntemattoman tarkkailemisesta tavanomaisuuksien keskellä, niissä ja niiden rikkautena syntyy Blombergin teokseen moninaisia näkemyksiä ja kosketuksia.

Ne ilahduttavat lukijaa luomalla elämänilmiöille erilaisia ja eri suunnista nähtyjä katsantoja, arvostamalla arkisuutta ja myöntymällä olemassa olemiseen hämmästyttävyyden ja siksi myös tietämättömyyden arvokkailla tasoilla.